Suomen ensimmäisen vascular access tiimin luominen

1. 5
> ANESTESIAA LEIKKAUSSALIN ULKOPUOLELLA
PICC- ja Midline-katetrien asennusten keskittäminen vascular access (VA)
-tiimeille on useissa yhteyksissä osoitettu hyödylliseksi 1-10
. Suomessa anes-
tesialääkäri on tavallisesti se henkilö, joka asentaa laskimokatetrit ja vastaa
vaikeasti kanyloitavien potilaiden hoidosta. Vuonna 2015 Peijaksen sairaalan
anestesia- ja leikkausosasto K:lla aloitettiin projekti, jossa anestesiasairaan-
hoitaja koulutettiin asentamaan Midline- ja PICC-katetreja. Suunnitelmana oli
keskittää edellä mainittujen katetrien asennus tälle anestesiasairaanhoitajalle
ja yhdelle anestesialääkärille. Tavoitteena oli potilastyytyväisyyden lisääminen
ja kustannusten pienentäminen toiminnan keskittämisen sekä tehostamisen
kautta. Tiimiin liittyi toinen anestesiasairaanhoitaja vuonna 2017.
Suomen ensimmäisen Vascular
Access -tiimin luominen
• OSKAR NYHOLM, SH
• VICTORIA MARTELIN, SH
Atek/Peijaksensairaala
Anestesia-jaleikkausosastoK
HUS/HYKS
VA-SAIRAANHOITAJAN tehtävät ra-
joittuivat Peijaksessa aluksi Midline-
ja PICC-katetrien asentamiseen heräämössä
(ks. Spirium 4/2015). Tämän jälkeen VA-toi-
minta laajeni kokonaisvaltaisempaan suun-
taan (Kaavio 1). Koulutustoimintaa lisättiin
ja laajennettiin merkittävästi niin sairaalan
ja HUS- alueen sisäisesti kuin myös ulkopuo-
lelle. Toimintaan lisättiin haastavien perifee-
risten laskimokanylointien (PIV) suorittami-
nen sekä laskimoporttien käyttökuntoon
saattaminen sairaalan vuodeosastoilla ja
poliklinikoilla. Aloitimme myös keskuslaski-
mokatetrien (CVK/PICC/laskimoportti) sekä
perifeeristen kanyylien ja katetrien (PIV,
Midline) seurannan ultraääniavusteisesti
vuodeosastoilla 1-2 kertaa viikossa. Ajatuk-
sena oli etsiä potilailta laskimotukoksia, kos-
ka tutkimusten mukaan valtaosa potilaiden
laskimotukoksista on oireettomia11
. Infekti-
oiden ehkäisy on myös tärkeä osa toimintaa
ja eräs päätavoitteitamme; Peijaksessa ei ole
havaittu keskuslaskimokatetriperäistä infek-
tiota vuoden 2013 jälkeen.
PICC-sairaanhoitajan koulutusprosessi
Sairaanhoitajan PICC-koulutusprosessi poh-
jaa pitkälti henkilön työkokemukseen anes-
tesiasairaanhoitajana sekä kiinnostukseen
kehittää VA-toimintaa ja omaa osaamis-
ta. Itseopiskelua on paljon: luetaan uusim-
pia hoitosuosituksia, kirjallisuutta sekä alan
tutkimuksia. Peijaksen sairaalan oma sono-
graferi on ollut anestesialääkäreiden ohella
arvokas yhteistyökumppani VA-sairaanhoi-
tajan kouluttajana kokeneemman kollegan
toimiessa mentorina. Kaupallisilta toimijoil-
ta saadaan teoriakoulutusta ja tukea käytän-
nön harjoitteluun. Seuraavassa kappaleessa
käydään läpi uuden VA-hoitajan urapolun
kehittymistä ja samalla näkemyksiä toimin-
nastamme.
UudenVA-hoitajan kokemuksia
Sain ensimmäisen kosketukseni PICC-ka-
tetreihin ollessani opiskeluaikana suorit-
KAAVIO 1. VAT tehtävät
tamassa viimeistä harjoitteluani Peijaksen
Leikkausosasto K:lla. Tuolloin pääsin seuraa-
maan PICC-katetrin asennusta. Toimenpi-
de vaikutti hurjan monimutkaiselta, pöytä
Peijaksessa ei ole havaittu
keskuslaskimokatetriperäistä
infektiota vuoden 2013 jälkeen.

2. 6
oli täynnä mitä ihmeellisimpiä hilavitkut-
timia ja ultraäänikuva näytti käsittämättö-
mältä mössöltä, mutta kiitos seikkaperäisen
selityksen tajusin kuitenkin, mitä milloin-
kin oltiin tekemässä. Kun minulle vasta toi-
menpiteen jälkeen selvisi, että tekijänä oli
sairaanhoitaja, olin ensin suu auki ja sitten
todella innoissani. Tavallisiin perifeerisiin
suoniyhteyksiin liittyvät asiat kuten aseptiik-
ka, välineet ja tekniikka ovat kiinnostaneet
minua jo opiskeluajoista lähtien ja nähtyä-
ni harjoitteluiden aikana muutamia ikäviä
ekstravasaatioita (lääkkeen tai infuusiones-
teen aiheuttama kudostuho sen jouduttua
laskimon ulkopuoliseen tilaan) sekä niiden
jälkipyykit, olen ollut enenevässä määrin
sitä mieltä, että kunnolla potilaan yksilölli-
sen tarpeen mukaan suunniteltu, sijoitettu
ja laitettu PIV on kaikkien etu: ennen kaik-
kea potilaan, mutta myös hoitajien ja sitä
kautta koko terveydenhuolto-organisaa-
tion. Opinnoissa niin sanotut järeämmän
luokan laskimoyhteyslaitteet käytiin melko
pikaisesti läpi, keskittyen perinteisiin CVK:
hin. PICC-katetrit ja laskimoportit toki mai-
nittiin ja selitettiin, mutta lähinnä pintapuo-
lisesti, vasta Peijaksessa pääsin tutustumaan
niihin kunnolla todellisissa hoitotilanteissa.
Tarjouduin ensin avustajaksi PICC-ka-
tetrin laitossa aina, kun se oli mahdollista.
Osastollamme VA-asioihin saa halutessaan
perusteellista perehdytystä ja opastusta niin
tiimiläisiltä kuin anestesialääkäreiltä, tämän
ansiostasainpuolenvuodenaikanakerättyä
hyvät perustiedot PICC-katetrien laittami-
sesta ja käytöstä. Valmistajilta sain kursseil-
la ja tuote- esittelyissä erittäin hyvää kou-
lutusta PICC- ja Midline-katetrien teknisiin
seikkoihin liittyen. Toki itsekin piti opiskella
vapaa-ajalla lukemalla aiheeseen liittyviä ar-
tikkeleita ja tutustua valmistajien materiaa-
leihin tarkemmin. Erittäin tärkeää on kuiten-
kin ymmärtää katetrien käytön indikaatiot
ja kontraindikaatiot. Anatomiaa piti kerra-
ta nimenomaan suoniyhteystoimintaa sil-
mällä pitäen, samoin kuin iv-lääkehoitoa.
Painottaisin myös erikseen osallistumisop-
pimisen tärkeyttä: PICCin onnistuneen (ja
epäonnistuneen!) asennusprosessin näke-
minen useita (kymmeniä) kertoja, jotta syn-
tyy kattava kuva siitä mitä tehdään, miten
tehdään, missä järjestyksessä, mitä tarvik-
keita tarvitaan, miten oma toiminta vaikut-
taa lopputulokseen ja mitkä potilaslähtöiset
seikat helpottavat tai vaikeuttavat proses-
sia. Ultraäänen käyttöä piti harjoitella, vaik-
ka kuvan ymmärtäminen oli itse asias-
sa huomattavasti helpompaa kuin luulin.
Avainasemassa oli ultraäänen toimintape-
riaatteen ymmärtäminen ja kyky hahmot-
taa kolmiulotteinen kohde kaksiulotteisena
kuvana sekä yhdistää kuvan muuttuminen
näytöllä oman käden liikkeeseen (anturin
liikuttaminen) ja sen suhde etenemiseen
syvyys- ja pituussuunnassa potilaan kudok-
sissa. Hankalinta oli opetella pois alas kurk-
kimisesta, eli katseen irrottamisesta ultraää-
nen näytöltä. Haastetta tuotti myös opetella
anturin hallittu käyttö ei-dominoivalla kä-
dellä, koska pistäminen tapahtuu kuitenkin
dominoivalla kädellä. Itse pistämistekniik-
kaa harjoittelin ensin nk. kuivaharjoittelu-
na valmistajien kursseilla ja omalla osastolla.
Myös tavallisten perifeeristen laskimoka-
nyylien asentaminen ultraääniavusteisesti
tuki oikean tekniikan kehittymistä ja antoi
oivalluksia oikeasta pistotekniikasta ja ergo-
nomiasta.
Asensin ensimmäisen PICC-katetrini ke-
väällä 2017 oltuani VA-tiimissä n. 5 kk. Asen-
nus sujui ongelmitta ja PICC toimi potilaalla
moitteetta koko hoitojakson ajan. Valmis-
tauduin tuohon ensimmäiseen asennuk-
seen kertaamalla valmistajan asennusoh-
jeita ja tekemällä mielikuvaharjoituksia
sujuvasta, hallitusta ja rauhallisesta asen-
nuksesta. Työparini oli varmuuden vuoksi
myös steriilisti pukeutuneena, mutta avus-
tus jäi lähinnä sanalliseksi ohjeistukseksi ka-
tetrin uittamisen yhteydessä. Tämän jälkeen
asensin kolmisenkymmentä PICC-katetria
lääkärin ja/tai työparini ohjaamana ja sain
oikeuden asentaa PICC-katetreja itsenäises-
Peijas VA-Team: vasemmalta lukien sh Oskar Nyholm, anestesialääkäri Riku Palanne ja sh Victoria Martelin.
Avainasemassa
oli ultraäänen
toimintaperiaatteen
ymmärtäminen.

3. 7
ti lääkärin valvonnassa maaliskuussa 2018.
Mitä PICC-katetreja asentavalta sairaan-
hoitajalta sitten vaaditaan? Mielestäni ensi-
sijaisesti kiinnostusta iv-lääke/ nestehoidon
toteuttamiseen laaja-alaisesti ohi ”piuha si-
sään, hana auki”-ajattelun sekä potilasläh-
töistä, proaktiivista ajattelua. Potilaat tulee
nähdä yksittäistapauksina, joiden iv-hoito
tulisi suunnitella useiden seikkojen mukaan.
Annettavat lääkkeet, antoaikataulu, hoito-
jakson pituus, hoitopaikat, potilaan anato-
mia, hoitomyönteisyys, tiedetyt riskiteki-
jät... lista on pitkä. Eettiseltä kannalta tulisi
ajatella potilaan oloa: pahimmillaan poti-
lasta pistetään useita kertoja päivässä, val-
taosin epäonnistuneesti, kun suonta ei löy-
dy tai se puhkeaa saman tien – tuotetaan
potilaalle kipua, stressiä ja pelkoa/epämiel-
lyttävää oloa, aseptisista ja ekstravasaation
vaaroista nyt puhumattakaan. Itse asennus-
prosessin kannalta on hyvä omata vakaat
kädet, hyvä kolmiulotteinen avaruudelli-
nen hahmotuskyky sekä lehmän hermot.
Aseptiikkaan tulee suhtautua neuroottisella
tarkkuudella ja asennusprosessin tarvikkeis-
to on hyvä pitää siistissä, käytön mukaises-
sa järjestyksessä. Kylmähermoisuudelle on
käyttöä monessakin mielessä. PICCin asen-
nuksen tulisi olla potilaalle mahdollisimman
kivuton ja lyhyt toimenpide. Iso osa hyvästä
PICC-kokemuksesta syntyy asentajan, assis-
tentin ja potilaan välisestä vuorovaikutuk-
sesta. Potilaalle kerrotaan koko ajan mitä
ollaan tekemässä, kysymyksiin vastataan,
potilaan oloa seurataan kyselemällä voin-
tia ja mikäli ongelmia tulee, niistä informoi-
daan potilasta asiallisesti. Vaikka suoni kar-
kailee, vaijeri ei ui, katetri menee koko ajan
kaulalle ja EKG navigaattori kenkkuilee, poti-
laalle tulisi jäädä asentajasta rauhallisen am-
mattimainen vaikutelma, homma hallussa.
Nimenomaan yllämainituissa ongelmati-
lanteissa pitkäpinnaisuus on valttia. Hallit-
tu, nykimätön neulatyöskentely pelastaa
paljon – seulaksi puhkottu olkavarren suoni
on pois käytöstä myös alempaa asennetuil-
ta kanyyleilta. Katetrin uitossa sitkeys palki-
taan, sillä ennen pitkää oikea käden asento
löytyy (ja/tai avustaja painaa kaulasuonen
anturilla tarpeeksi lyttyyn) ja katetri solah-
taa yläonttolaskimoon. EKG navigaation ol-
lessa käytössä signaali kyllä lähes aina löytyy
pienen yrittämisen jälkeen. Hätäisyys, kärsi-
mättömyys ja kiire ovat onnistuneen PICCin
asennuksen suurimpia uhkatekijöitä. Itse
katetrin asennus sujuu yleensä ongelmitta
protokollaa seuraamalla. Toki on aina muis-
tettava, että toimenpiteen suorittaja on vas-
tuussa siitä, että katetrin asennus suorite-
taan asianmukaisesti tuottamatta potilaalle
vahinkoa19
. PICC-katetrien asennus on myös
tiimityötä. Itse näen ensisijaisen tärkeänä,
että tiimin vastaava lääkäri/päivystävä lää-
käri on tietoinen mitä ollaan tekemässä.
Lääkärin asiantuntemuksen ja osaamisen
hyödyntäminen on tärkeää jo asennuksen
suunnitteluvaiheessa potilaan esitietoihin
tutustuttaessa. Asentajan ja avustajan yh-
teistyö on avainasemassa itse asennuspro-
sessin kannalta. Siinä määräytyy aseptiikan
taso, kirjaamisen täsmällisyys, myönteisen
potilaskokemuksen osittainen muotoutu-
minen sekä itse toimenpiteen sujuva kulku,
sillä avustajaa tarvitaan useassa vaiheessa
toimenpidettä. Teknisesti haastavissa asen-
nuksissa avustajalla voi olla jopa keskei-
nen rooli asentajan työn mahdollistajana.
Olen itse kokenut VA-tiimissä toimimisen ja
PICC-katetrien asentamisen valtavana hy-
vän mielen ja ammatillisen tyytyväisyyden
lähteenä. Erikoisosaamisen alueena se on
toki melko kapea, mutta haastava ja kehit-
tyvä osaamisen ala, jolla uutta, mielenkiin-
toista tutkimustietoa tulee koko ajan lisää.
Koen myös, että VA-tiimissä pystymme hyö-
dyntämään laajempaa joukkoa toimijoita ja
näin tuottamaan mitattavissa olevaa hyötyä
organisaatiolle. Asentaminen on myös käsi-
työtä parhaimmillaan, ja se tuottaa suurta
tyydytystä näpertelyyn taipuvaiselle luon-
teelleni. Parhaalta tuntuvat kuitenkin tyyty-
väisten potilaiden kiitokset: ”Ihanaa, ei ole
pistelty enää yhtään! Miksei mulle laitettu
heti tällaista? Nyt pääsen KOTIIN.”
VA-tiimin koulutustoimintaa
sairaalassa ja sen ulkopuolella
Sairaalassamme erikoistuvien anestesialää-
käreiden sekä ns. reunoja suorittavien sai-
raalalääkäreiden VA-koulutus kuuluu myös
pääosin VA-tiimille. Tiimin anestesialääkäri
ja sairaanhoitajat opettavat sairaalalääkä-
reille ultraääniavusteista perifeeristä kany-
lointia sekä Midline- ja PICC-katetrin asen-
nusta. Perinteisen keskuslaskimokatetrin
(CVK) ja dialyysikatetrin asentamisen sairaa-
lalääkäreille opettaa edelleen anestesiologi.
Vuonna 2017 annoimme koulutus-
ta perifeerisistä sekä sentraalisista laski-
mokanyyleista ja katetreista yli 30 kertaa
sairaalassamme sekä sen ulkopuolella. Kou-
lutuksiin liittyy usein teoriaosuuden lisäk-
si ns. hands-on osuus, jossa osallistujat saa-
vat treenata katetrien asennusta, toimintaa
ja hoitoa simuloidusti. Koulutukset on yksi-
löllisesti räätälöity ja suunnattu eri ammat-
tiryhmille; lääkäreille katetrin asennuksesta,
sairaanhoitajille katetrin käyttöön ja hoi-
toon liittyvistä asioita ja bioanalyytikoille
näytteenottotekniikasta.
VA-sairaanhoitaja on myös osallistunut
yhtenä kouluttajana Bard/ Steripolarin
järjestämässä koulutustilaisuudessa, jossa
luotiin Suomen ensimmäinen Midline-tiimi
Haartmanin sairaalaan Helsinkiin (ks. Spi-
rium 4/2017). VA-tiimi on myös osallistunut
luennoitsijoina ja materiaalin tuottajina niin
koti- kuin ulkomaisissa kongresseissa (mm.
NOKIAS 2016, Operatiiviset päivät 2016,
Wocova 2018 ja SASH syysopintopäivät
2018).
Käytännön toiminta ja kehitystyö
Olemme viime vuosina tuottaneet merkit-
tävän määrän koulutusmateriaalia. Uraa-
uurtavaa toiminnassamme on se, että
tästä aiheesta ei aikaisemmin ole ollut saa-
tavissa materiaalia suomenkielellä. Olem-
me tehneet PICC- ja Midline-oppaan, joka
on käytössä HUS alueella. Oppaassa käsitel-
lään seikkaperäisesti eri mallisten katetrien
ominaisuuksia ja käyttöä, asennusproses-
sia, komplikaatioiden ehkäisyä ja hallintaa.
Olemme tehneet videon PICC-katetrin asen-
nuksesta potilaalle. Vastaavanlaisia videoita
on internetissä saatavilla pilvin pimein, mut-
ta niiden ongelmana on simuloitu tilanne,
joka on kuvattu epärealistisella tavalla tai
oikean potilaan kuvaustilanteessa on asep-
tiikassa ja toimintatavoissa suuria puutteita.
Videon pohjalta on tehty myös PowerPoint-
diasarja, jossa näytetään PICC-katetrin asen-
nus askel askeleelta.VA-toimintaan ryhtyvät
sairaalalääkärit tutustuvat tähän materiaa-
liin ennen, kun alkavat asentaa katetreita
potilaille. Tämä materiaali on koettu hyödyl-
liseksi niin perehdytettävälle avustavalle sai-
raanhoitajalle sekä toimenpidettä opettele-
valle lääkärille.
Sairaalassamme on keväällä 2018 kuvattu
Laurea ammattikorkeakoulun kahden val-
mistuvan sairaanhoitajaopiskelijan päättö-
Hätäisyys,
kärsimättömyys ja kiire
ovat onnistuneen PICCin
asennuksen suurimpia
uhkatekijöitä.
Erikoistuvien
anestesialääkäreiden sekä
ns. reunoja suorittavien
sairaalalääkäreiden VA-koulutus
kuuluu myös pääosin
VA-tiimille.

4. 8
työnä opetusvideot PICC-katetrin oikeaop-
pisesta huuhtelusta, sidostenvaihdosta sekä
laskimoverinäytteen otosta PICC-katetrista.
Videot tulevat HUS alueen perehdytyskäyt-
töön syksyn 2018 aikana.
Ohjeistuksia erimallisten kanyylien, katet-
rien sekä laskimoporttien käytöstä on laa-
dittu useita: osastoille ja laboratorioon on
ohjeistus laskimoverinäytteen ottamises-
ta perifeerisestä ja sentraalisista katetreista
sekä laskimoportista. Laskimoportin käyt-
töönotosta on myös oma ohjeistus. Olem-
me antaneet hands-on -käyttökoulutusta
sisätautiosaston sekä kotisairaalan henki-
lökunnalle laskimoportin käyttöönotossa.
Tämä on johtanut siihen, että anestesialää-
käriä ei enää soiteta asentamaan neulaa las-
kimoporttiin tai osallistumaan verinäytteen
ottoon keskuslaskimokatetrista tai laski-
moportista. Sairaanhoitaja ja bioanalyytik-
ko hoitavat näytteenotot itsenäisesti. Tämä
kaikki vähentää viiveitä potilaan tutkimuk-
sissa ja hoidossa sekä vapauttaa anestesia-
lääkärin oman työnsä hoitamiseen anes-
tesia- ja leikkausosastolle sekä tehostetun
valvonnan osastolle.
Olemme ottaneet käyttöön (ja kehittä-
neet edelleen) myös maailmalla yleisesti
käytettyjä hoitoprotokollia. Ennen oli hyvin-
kin tavallista korvata tukkeutunut PICC-ka-
tetri tai CVK vastaavan laitteen uudelleen
asentamisella. Nykyään liuotamme em. ka-
tetrit auki alteplaasilla. Olemme saaneet
hyviä tuloksia; yli 90 % katetreista saadaan
uudelleen käyttökuntoon12
. Mikäli PICC-ka-
tetrin kärki siirtyy paikoiltaan yläonttolas-
kimosta, voidaan painehuuhtelua hyväksi
käyttäen huuhdella katetri takaisin paikal-
leen13, 14
. Molemmissa tapauksissa sääste-
tään potilas uuden katetrin asennukselta,
vähennetään laskimotraumaa, tromboosille
sekä infektiolle altistumista, ja ennen kaik-
kea säästetään aikaa, vaivaa ja rahaa.
Ennen katetrin asennusta käydään jokai-
sen potilaan kohdalla preoperatiivinen tar-
kistuslista läpi. Tällä varmistetaan se, että
kyseessä on oikea potilas, jolle asennetaan
oikea katetri oikean pituisena oikeaan ai-
kaan, ja huomioidaan potilaan mahdolliset
allergiat esim. lääkkeille, paikallispuudut-
teille tai ihon desinfektioaineille. Tämä on
omiaan lisäämään potilasturvallisuutta ja
vähentämään materiaalihävikkiä.
Välinevalinnoissa olemme pyrkineet yk-
sinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan
PICC- ja Midline-katetri valikoimaamme.
Ajatuksenamme on ollut minimoida hal-
littavien välineiden määrää ja valita tarpei-
tamme vastaavat tuotteet. Nykyään kaikki
käyttämämme PICC- ja Midline-katetrit ovat
paineenkestäviä ja soveltuvat mm. kuvan-
tamisessa varjoaineruiskutukseen ja neste-
yttämiseen paineella. Katetrivalikoimassam-
me löytyy eri potilasryhmiä silmällä pitäen
myös muutamia erikoismalleja.
KäytämmenykyäänkaikissaPICC-jaMidli-
ne-katetreissamme neulatonta liitintä. Ensi-
asennusventtiilinä käytämme neutraalipai-
neista refluksitonta venttiiliä. Tutkimusten
ja testien mukaan kyseinen venttiilimal-
li on vähiten veren takaisinvirtausta salliva
malli, jonka käyttö ehkäisee parhaiten ka-
tetrien tukkeutumista15,16
. Aina ennen ka-
tetrin käyttöönottoa venttiilin päätä han-
gataan 15 sekunnin ajan spriipyyhkeellä
(A12T) ja annetaan kuivua 10 sekunnin ajan.
Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 70% al-
koholia sisältävää sulkukorkkia (port pro-
tector). Tämän jälkeen venttiiliin liitetään
lääkeruisku tai infuusioletkusto non-touch
menetelmällä. Venttiili poistetaan ja korva-
taan uudella, jos se on likaantunut, katet-
rista potilaalle annetaan nesteitä paineel-
la. Samaa venttiiliä voidaan käyttää viikon
ajan. Negatiivisen paineen tuottavia neu-
lattomia liittimiä emme suosittele minkään
sentraalisen katetrin tai perifeerisen kanyy-
lin kanssa käytettäväksi suuren tukkeutu-
misvaaran takia.
Eräänä mittarina toiminnan tehokkuudel-
le toimii toimenpideaikojen kellottaminen.
Tätäseurataanosinsähköisestäanestesiajär-
jestelmästä (PICIS Caresuite) sekä tilas-
tointijärjestelmästä (GE Centricity OPERA).
Näillä sähköisillä työkaluilla on mahdolli-
suus seurata materiaalikulutusta, katetrin
asennukseen johtanutta diagnoosia (Kaavio
2.) toimenpiteiden määrää ja asennusaikoja
jokaisen katetrin asentajan kohdalla yksilöl-
lisesti. VA-tiimin toiminnan vakiintuessa ja
sairaanhoitajien ottaessa vastuuta PICC-ka-
tetrien laitossa on havaittu selkeä nouseva
trendi katetrien laittomäärissä (Kaavio 3.).
Vastaavasti voidaan todeta erikoistuneen
anestesiahoitajan tehokkuus myös katet-
rien asennusajassa (Kaavio 4.). Mitä enem-
män katetreja ja kanyyleja henkilö asentaa,
sen taitavammaksi hän usein tulee. Myös
sairaalalääkärien katetrien asennusajat ovat
lyhentyneet koulutusohjelman käyttöön-
oton jälkeen. Nopeus ei ole itseisarvo, mutta
mitä vähemmän laskimopunktioita potilaal-
le tulee, sitä pienemmät ovat laskimotukos-
ten, infektioiden ja muiden komplikaatioi-
den riskit10
. Myös potilas arvostaa nopeaa ja
vähän kipua tuottavaa toimintaa.
Potilasnäkökulmaa
Tullessaan PICC-katetrin asennukseen on
potilaalla yleensä jonkinlainen käsitys, mitä
hänelle ollaan tekemässä. Toimenpide jän-
nittää, jos siitä ei ole tietoa tai aikaisempaa
kokemusta. Osastolla annettava tieto ennen
toimenpidettä onkin omiaan vähentämään
pelkoa ja jännitystä17
. Ennen toimenpidet-
tä tehty haastattelu, tarkistuslistan läpikäy-
minen ja informaatio toimenpiteen kulusta
on omiaan lisäämään potilaan turvallisuu-
den tunnetta18
.
Potilaiden kokemukset itse katetrin lai-
tosta ovat positiivisia. Toimenpide koetaan
usein liki kivuttomana20,21
. Jokaiselta poti-
laalta kysytään VRS-taulukon mukaisesti hä-
nen kokemiaan tuntemuksia toimenpitees-
tä ja usein potilas toteaakin, että ”tämä ei
ollut mitään tipan laittoon verrattuna!”. Poti-
laat arvostavat myös toimenpiteen nopeaa
suorittamista22
. Katetrin vähäistä vaikutusta
ADL-toimintoihin sekä mahdollisten komp-
likaatioiden oireiden kuvaamista ja toimin-
taohjeiden (suullinen sekä kirjallinen mate-
riaali) saamista potilaat pitivät myös erittäin
tärkeänä23
.
KAAVIO 2. Potilasryhmät

5. 9
Postoperatiivisessa seurannassa potilaat
tuovat usein esiin positiivisia asioita PICC-
katetristaan: ei enää päivittäistä pistämis-
tä verinäytteiden tai tipanlaiton takia24
. Po-
tilaat ovat myös tyytyväisiä siitä, että usein
(potilaan tilan salliessa) potilas voi kotiu-
tua PICC-katetrin kanssa ja saada tarvitta-
vat laskimosisäiset lääkitykset omassa ko-
dissaan kotisairaalan toimesta. Suurimpana
negatiivisena asiana potilaat kokivat vii-
veen PICC-katetrin asennuksessa. Potilaita
hoidetaan usein liian pitkiä aikoja perifee-
risillä kanyyleilla ja tehdään vahinkoa poti-
laan laskimoille. PICC-katetri tulisi asentaa
heti, kun pitkäaikaisen suonensisäisen lää-
kityksen suunnitelma on selvä25
. Osa poti-
laista kokee sauna- ja uintikiellon rajoittava-
na21,26
. Myös se seikka, että laboratorio ei ota
laskimoverinäytteitä polikliinisesti ärsyttää
useasti potilasta: ”eikö ne laboratoriohoita-
jat voisi opetella ottamaan näytteitä katet-
rista niin ei tarttisi taas tulla tökittäväksi”. Pei-
jaksen sairaalassa ja monessa kotisairaalassa
sairaanhoitaja ottaa näytteet PICC-katetris-
ta, mutta polikliinisesti bioanalyytikko ot-
taa näytteen laskimopunktiolla. Tutkimuk-
set potilaiden kokemuksista PICC-katetrin
asennuksesta ja käytöstä ovat hyvin yhte-
neväisiä verrattuna potilailtamme saatuun
palautteeseen.
VA-sairaanhoitajien toiminta
leikkausosaston ulkopuolella
Peijaksessa tehdään yhteistyötä sairaalan
vuodeosastojen ja tarvittaessa myös mui-
den yksiköiden, kuten poliklinikoiden ja
päiväsairaalan kanssa. Tavoitteena on ollut
päästä tekemään vähintään kerran viikos-
sa osastokierto, jolloin VA-tiimin sairaan-
hoitajat kiertävät kirurgiset ja sisätautien
vuodeosastot. Kierrolla käydään tervehti-
mässä ja tutkimassa kaikki potilaat, joilla
on CV-katetri, PICC, laskimoportti tai Mid-
line. Potilaan laskimokatetri/kanyyli ja si-
dokset tarkastetaan ensin silmämääräises-
ti. Huomiota kiinnitetään asianmukaiseen
kiinnitykseen, sidosten siistiyteen ja kysei-
sen laskimoyhteyslaitteen vaatimiin oikei-
siin yhdistäjiin ja/tai aukiolotippaan. Koska
ensisijaisena tarkoituksena on etsiä infektio-
ja tromboosioireita, tarkastellaan ihon kun-
toa pistokohdan ympärillä, kiinnitysaluetta
yleisesti (onko turvotusta, kollateraalisuonia
ja/tai punoitusta) ja mahdollisuuksien mu-
kaan haastatellaan potilasta alueen muista
tuntemuksista (kipu, kutina, kiristys yms.).
Tämän jälkeen suoritetaan ultraäänitutki-
mus, jossa tarkastellaan käytössä olevan las-
kimon kuntoa pistokohdasta mahdollisim-
man pitkälle kohti sydäntä. Tällä pyritään
löytämään oireettomat laskimotukokset ja
ajoittain voidaan myös havainnoida esim.
fibriinikatteita, joita pitempiaikaisten laski-
moyhteyslaitteiden yhteydessä saattaa il-
metä. PICC- ja Midline-katetrien yhteydessä
tarkastetaan myös raajan muut pääsuonet
ja PICC-katetreilla myös solislaskimo ja kau-
lan suonet (mahdollisen katetrin kärjen siir-
tymisen ja/tai tromboosin havaitsemiseksi).
Tarvittaessa voidaan myös testata laskimo-
yhteyslaitteen toiminta, mikäli osaston hen-
kilökunnalla on ollut sen kanssa ongelmia.
Tyypillisesti yhteen potilaskäyntiin kuluu 10
minuuttia. Käynnin yhteydessä vuodeosas-
ton hoitajilla on mahdollisuus esittää ko. las-
kimoyhteyslaitteeseen liittyviä kysymyksiä
ja saada henkilökohtaista hands-on opas-
tusta ja neuvontaa ongelmatilanteissa.
VA-tiimimme on myös pyrkinyt lisäämään
vuodeosaston hoitajien proaktiivisuutta
pitkäaikaista laskimoyhteyttä tarvitsevien
potilaiden hoidossa. Hoitajilla on yleensä
erittäin hyvä käsitys tulossa olevista toden-
näköisistä tutkimuksista ja hoitojakson ylei-
sestä pituudesta. VA-tiimi tiedusteleekin ru-
tiininomaisesti osastokäynnin lopulla, onko
osastolla potilaita, jotka mahdollisesti oli-
sivat pitkäaikaisemman laskimoyhteyden
tarpeessa ja tuolloin on mahdollista sopia
alustavasti aikataulusta, jolla ko. potilaal-
KAAVIO 3. Asennetut PICC-katetrit.
KAAVIO 4. PICC-katetrin asennusajat

6. 10
le soveliaan laskimoyhteyslaitteen asennus
voidaan suorittaa hoitavan lääkärin tehtyä
päätöksen sen tarpeellisuudesta.
PICC-katetrin poiston yhteydessä katet-
rin poistaja täyttää asennusvaiheessa esi-
täytetyn lomakkeen, jossa kysytään katetrin
poistamisen syytä. Lomakkeen alkuosas-
sa käy ilmi, milloin ja mikä katetri potilaalle
on asennettu (kenen toimesta) ja minkä las-
kimon kautta ja kuinka monta pistoa laski-
moon on tehty.Tällä tavoin saamme asenta-
ja/assistentti kohtaista palautetta katetrien
toimivuudesta ja mahdollisista ongelmis-
ta. Lomakkeen palautus onkin ensiarvoisen
tärkeää, jotta voimme kehittää toimintaam-
me edelleen.
Peijaksen VA-tiimi suorittaa myös peri-
feerisiä kanylointeja osastoilla. Tällöin osas-
to ottaa yhteyttä joko suoraan VA-hoitajaan
tai osastokonsulttina toimivaan anestesia-
lääkäriin, joka ohjaa pyynnöt VA-hoitajal-
le. Kanyloinnit tehdään tarvittaessa ultraää-
niavusteisesti ja kanyylin koko määräytyy
suunnitellun hoidon mukaan potilaan suo-
nianatomia huomioon ottaen. Nämä kany-
loinnit ovat yleensä haastavampia johtuen
siitä, että potilasta on jo saatettu pistää use-
ampaan kertaan ja näkyvät suonet on ns.
käytetty. Potilas voi myös olla nk. ”suoneton”,
huomattavan obeesi, potilaalla saattaa olla
veren hyytymishäiriö tai suonet voivat olla
heikot ja herkästi puhkeavat lääkehoidon
seurauksena tai potilas ei ole yhteistyöha-
luinen/ -kykyinen tai tarvitaan poikkeuk-
sellisen suuri kanyyli, jota vuodeosastolla ei
ole käytössä. Sairaalamme hygieniahoitajat
ovat ottaneet osastoille käyttöön VIP (Visu-
al Infusion Phlebitis) –score mittarin (Kaa-
vio 5.), jonka avulla arvioidaan kanyylin/ ka-
tetrin juurta ympäröivän ihokudoksen sekä
kanyloidun laskimon kuntoa. Tätä työkalua
käyttävät niin hygieniahoitajat, osaston
sairaanhoitajat sekä VA-hoitajat arvioides-
saan potilaan laskimokanyylien toimivuutta.
Valtaosa VA-hoitajan osastoilla suoritta-
mista kanyloinneista tapahtuu ultraääni-
avusteisesti. Tutkimusten mukaan ultraää-
nilaitetta käytettäessä laskimokanyloinnin
ensiyrityksen onnistumisprosentti on yli
93 % ja potilaan ilmoittama NRS (Numeric
Rating Scale) on 2/10 kun ilman ultraääntä
kanylointi onnistuu 60 % tapauksissa ensi
yrittämällä ja potilaan ilmoittama NRS luku
on 7/10.27,28
. Cooke et al28
. tutkimuksen mu-
kaan yli 50 % potilaista koki enemmän kuin
keskikovaa kipua kanyloitaessa, eniten ki-
pua ilmoittivat vanhukset. Potilaista 9 %
vaatii yli 4 kanylointiyritystä ennen onnistu-
nutta suoniyhteyttä.
Tulevaisuuden näkymiä
Toimintamme kehityttyä nopeassa tahdissa,
myös tavoitteet elävät. Tavoitteenamme on
5 päivää viikossa toimiva vascular access toi-
minta, joka kattaisi niin puhelinkonsultaati-
on, opetustoiminnan, katetrien ja kanyylien
asennuksen osastollamme kuin myös sen
ulkopuolella sekä näiden potilaiden syste-
maattisen ja dokumentoidun jälkiseuran-
nan. Mielestämme jokaisessa isommassa
sairaalassa tulisi olla tällainen VA-tiimi. Myös
VA-toiminnan keskittäminen ja suunnitel-
mallisuus kannattaa niin rahallisesti kuin
laadullisesti. Yksikkö voisi olla myös mobiili,
eli vietäisiinVA-palvelut ja toiminta kohden-
netusti sinne, missä niitä tarvitaan.
Koulutustoiminta on myös lähellä sydän-
tämme. Sairaaloissa pitäisi olla säännöllistä
ja standardoitua koulutusta myös VA-toi-
minnasta, ja sen kuuluisi olla paljon muu-
takin, kun verkossa suoritettava pakollinen
lääkehoidon tentti. Osastoilla VA-toiminta
tulisi ottaa mukaan perehdytykseen nykyis-
tä aktiivisemmin, koska osalle työntekijöistä
VA-toiminta on täysin uusi asia (esim. osas-
ton sijaiset ja keikkalaiset). Koulutus pitäisi
ulottautua myös terveydenhuolto- oppilai-
toksiin, esimerkiksi loppuvaiheen opiske-
luvaiheessa. Opiskelijat ja opettajat saisivat
viimeisimmän tiedon myös VA-alalta.
LÄHTEET
1. Gorski L et al. 2016. Infusion Therapy Standards of
Practice. Journal of infusion nursing. Vol. 38 nbr1S.
2. https://www.nice.org.uk/savingsandproductivityand-
localpracticeresource?id=2665.
3. Denton A et al. 2016. RCN Standards for infusion
therapy. Fourth edition. rcn.org.uk.
4. Pittiruti M et al. 2009. The PICC project: The develop-
ment of a nationwide program for the diffusion on
PICC in Italy 2005-2009. JAVA vol. 13 number 4.
5. Gosselin E et al. 2017. Cost-effectiveness of introduc-
ing a nurse-based programme of ultrasound-guided
peripheral venous access in a regional teaching
hospital. Journal of nursing management. Vol. 25.
6. Kokotis K 2014. The PICC Team teoksessa Mussa B
&Sandrucci S Peripherally inserted central venous
catheter. Springer Verlag. Italy.
7. McDiarmid S et al. 2017. Outcomes in a nurse-led
peripherally inserted central catheter progtram: a
retrospective cohort study. CMAJ OPEN, 5(3).
KAAVIO 5. Peijas VIP-score

7. 11
8. Hammarskjöld F et al. 2014. Sustained low incidence
of central venous catheter related infections over
six years in a Swedish hospital with an active central
venous catheter team. Am J Infect Control 42(2).
9. 9. Horattas M et al. 2001. Changing concepts in long-
term central venous access: catheter selection and
cost-savings. AJC.
10. Alexandrou E et al. 2014. Central venous catheter
placement by advanced practice nurses demonstrates
low procedural complication and infection rates-A
report from 13 years of service. Critical Care Medicine,
Volume 42 - Issue 3.
11. Rajasekhar A & Streiff M 2017. How I treat central
venous access device-related upper extremity deep
vein thrombosis. Bloodjournal. vol. 129 Number 20.
12. Jafari N et al. 2017. Evaluation of Alteplase 1mg for
the Restoration of Occluded Central Venous Access
Devices in a Tertiary Care Hospital. JAVA Vol. 23.
13. Spencer T 2017. Repositioning of central vascular
access device using high-flow flush technique -
a clinical practice and cost review. JVA 18 (5).
14. Natavida E & Rowe T 2017. Simultaneous rapid saline
flush to correct catheter malposition. A clinical over-
view. JAVA 20(3).
15. Hull G & Sengupta S 2015. Qualitative Assessment of
Catheter Reflux in Commercially Available Needleless
Connectors. Dept. of Bioengineering University of
Missouri Columbia. INS National Conference Louisville,
Kentucky.
16. Hull G et al. 2018. Qualitative assessment of reflux in
commercially available needle-free IV connectors.
JVA Vol. 19 (1).
17. Sharp R et al. 2014. The patient experience of a peri-
pherally inserted central catheter (PICC): A qualitative
descriptive study. Contemporary nurse vol. 48, Issue 1.
18. Alpenberg S et al. 2015. Feeling confident in using a
PICC lines: Patients’experiences of living with a PICC
line during chemotherapy treatment. Home Health
Care and Management & Practice. SAGE publications.
19. Cook Medical 2012. Vista yhteistoiminta- ja opinto-
ohjelma. IR-BE-PCUMV2-FI-201205.
20. Sörensson K 2007. Peripherally inserted central cath-
eter - PICC-line. En kvalitativ studie kring patientens
upplevelse av PICC-line inläggning. Specialicerings-
studier. Hälsa och samhälle. Malmö Högskola.
21. Sundvik K 2014. Upplevelser av information och hur
det är att leva med PICC-line för patienter med cancer.
Högskolan i Gävle. Examensarbete, avancerad nivå.
Avdelningen för hälso- och vårdvetenskap.
22. Parás-Bravo P et al. 2018. Living with a peripherally
central catheter: the perspective of cancer outpatients
-a qualitative study. Support Care Cancer nbr.26.
23. Pan-Birmingham NHS Cancer network 2014. Insertion
of a peripherally inserted central catheter (PICC-Line).
Patient information. Coram LLC.
24. Källenius-Edström S et al. 2015. More benefits than
problems: A study regarding patients’experiences
with a PICC-line during cancer treatment. Home
health care management and practice vol. 28(2).
SAGE publications.
25. Palanne R & Nyholm O 2017. PICC- ja Midline-
katetriopas. HUS. AteK.
26. Cooper A et al. 2017. Exploring the patient experience
of living with a peripherally inserted central catheter
(PICC). A pilot study. Australian Journal of Cancer
Nursing. vol. 18/1.
27. Gottlieb M et al. 2017. Ultrasoud-guided perpheral
Intravenous Line Placement: A Narrative Review of Evi-
dence-based Best Practices. WJEM. Vol 18, number 6.
28. Cooke M et al. 2018. Not“just”an intravenous line:
Consumer perspectives on peripheral intravenous
cannulation (PIVC). An international cross-sectional
survey of 25 countries. Research article. PLOS ONE.