2. Lapsen ja nuoren osallisuus
20.3.20172 Kati Honkanen
Lasten osallisuus
on riippuvainen
siitä, millaisia
toimijoita lasten
ajatellaan olevan
(ihmis- ja
lapsikäsitys).
Käsitämmekö
lapset aktiivisina
oikeuksien
haltijoina?
Osallisuusarjessa
Acting & Participation
Valtaisuus: vaikutusmahdollisuudet
Toimijuus: toimintamahdollisuudet
Osallisuus: lasta kuullaan
Belonging
Sosiaalinen osallisuus:
kuuluminen ja jäsenyys
päiväkoti/kouluyhteisössä, huolenpito
Kuvio mukaillen Allardt 1976; Puroila ym. 2012; Raivio & Karjalainen 2014
3. Kohti uudenlaista osallisuuden kulttuuria
Kati Honkanen
Katkelma Elina Weckströmin Tutkimusjuttuja-kirjoituksesta lapsinäkökulma-blogissa
https://lapsinakokulma.wordpress.com/2016/10/20/tutkimusjuttuja/
Tarkoituksenani on saada lapset kanssatutkijoikseni tuottamaan tutkimusaineistoa. Ajattelen, että lasten
kokemuksilla päiväkodin arjesta on tärkeä merkitys, kun tutkin lasten mahdollisuutta osallistua päiväkodin
toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.
Kysyn lapsilta, kenellä heidän mielestään on tietoa päiväkodin elämästä. ”Aikuisilla”, vastaa Joona samantien.
Kysyn, olisiko muilla tietoa. ”Sulla”, sanoo Väinö. Näin on – minä ja aikuiset tiedämme aika paljon, mutta
emme kaikkea. Kysyn, vieläkö olisi muita, jotka tietävät päiväkodin elämästä. ”Vanhemmat”, sanoo Salla
ilahtuneena omasta nokkeluudestaan. Juttelemme hetken lasten näkemyksistä. Tietävätkö vanhemmat
tosiaan? Veera osaa jäsentää asiaa niin, että vanhemmat tietävät sen, mitä heille kerrotaan. He eivät ole
päiväkodissa. Jatkamme siis pohdintoja.
Ohjaan keskustelua ja kysyn, olisiko päiväkodissa vielä joku, joka elää tätä päiväkodin elämää ihan joka
päivä. ”No, me lapset”, oivaltaa Valtteri. Kysyn, onko heillä tietoa päiväkodin arjesta? ”Joo”, kaikki vastaavat
yhteen ääneen silmät kirkkaina. Kerron olevani samaa mieltä. Minunkin mielestäni he tietävät erinomaisesti
päiväkodin elämästä. Niin paljon, että minä tarvitsisin heidän apuaan tutkimuksen tekemisessä. Minulla on
heti yksitoista innostunutta tutkimuskaveria.
Lapsilähtöisen toimintakulttuurin luominen on haastavaa, sillä aikuisen ja lapsen välillä
on aina hierarkkinen suhde. Lapset eivät myöskään ole aina tottuneita siihen, että heidän
näkökulmansa otetaan vakavasti aikuislähtöisessä yhteiskunnassa.
4. Osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja –
mitä tietoa käytämme toiminnan suunnittelussa
ja lapsivaikutusten arvioinnissa?
20.3.20174 Kati Honkanen
• Lapsen ja nuoren arjessa tapahtuva osallisuus (erityisesti
ryhmätasolla)
• Lapset ja nuoret voivat joka päivä tuottaa tietoa ja kertoa eri tavoin
näkemyksistään ja mielipiteissään omissa ympäristöissään
• Esim. yhteistyössä päivähoidon/koulun henkilöstö ja lapset voivat tuottaa
lapsinäkökulmaista tietoa toiminnan suunnittelemiseksi tai päätöksenteon
tueksi.
• Edustuksellinen osallistuminen
• Esim. lapsiparlamentti, nuorisovaltuusto, oppilaskuntatoiminta,
asiakasraadit jne.
5. 20.3.20175 Kati Honkanen
• Kokemusasiantuntijuus
• Esim. Lastensuojelun, mielenterveys- tai vammaispalvelun
kokemusasiantuntijat erilaisissa asiantuntijaryhmissä
• Lasten tuottama ja lapsilta kerätty tieto
• Kyselyt (esim. kouluterveyskysely) ja lasten kanssa tuotettu tutkimustieto
• ”epäviralliset” kanavat, esim. some
• Lasten vanhempien tuottama tieto
• Tutkimustieto, jossa vanhemmat informantteina
• Keskustelufoorumit, mielipide- ja blogikirjoitukset
• Lasten kanssa työskentelevien aikuisten tuottama tieto
• Ammattilaisilta saatu kokemustieto mm. lasten ja perheiden hyvinvoinnista ja
tarpeista
• Tilasto- ja indikaattoritieto
• lapset ja nuoret ,(vanhemmat ja ammattilaiset) mukaan arvioimaan olemassa
olevaa dataa
6. Lapsen ja nuoren arjessa tapahtuva osallisuus (sekä lapset
tutkimustiedon tuottajina) Esimerkki Tampere:
Leikkimisen asiantuntijat puistoa suunnittelemassa
20.3.20176 Etunimi Sukunimi
Leikkipuiston suunnitteluun osallistaminen alkoi kaikille
kaupunkilaisille tarkoitetulla Valma-kyselyllä, jossa palautetta
sai antaa vanhasta puistosta ja ehdottaa ideoita
uudistettavaan puistoon. Tämän lisäksi leikkipuiston
suunnittelusta vastaavalla maisema-arkkitehdilla oli tukenaan
kaksi osallisryhmää, joissa oli lähialueen asukkaita,
Mannerheimin lastensuojeluliitto ja lähipäiväkodin lapsia.
Pikku Kakkosen puiston tapauksessa lapset osallistuivat
suunnittelun useisiin vaiheisiin, suunnittelupiirustusten
tekemisestä puiston testaamiseen, varauksettoman
innostuneina. Jokainen vaihe oli lapsille elämys, josta he
pyrkivät ottamaan kaiken irti leikkien.
Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen ja Markus Laine:
http://sateenvarjolla.blogspot.fi/2015/06/leikkimisen-asiantuntijat-
puistoa.html
7. Lapsen ja nuoren arjessa tapahtuva osallisuus (ja edustuksellinen
osallisuus) Esimerkki Kuopio: Koulupihan suunnittelu
Kati Honkanen20.3.20177
Koululaiset toimivat tiiviissä
yhteistyössä muotoilun
ammattilaisten ja kaupungin
asiantuntijoiden kanssa.
Ideoimassa olivat Vehmersalmen
koulun oppilaskunnan edustajat
sekä Haapaniemen koulun 4C-
luokka.
Nelosluokkalainen Iita Jauhiainen
kuvailee millaisia muutoksia pihalle
on suunnitteilla:
– Siirretään parkkipaikat parkour-
paikan tieltä ja tuonne pihalle tulee
areenoita, joissa voi pelata vaikkapa
jalkapalloa. Tämä idea esitetään
rehtorille, että sopiiko, jos teemme
tällaisia muutoksia.http://yle.fi/uutiset/3-9213658
8. Lapsen ja nuoren arjessa tapahtuva osallisuus
Esimerkki Lahti: Kokemuksellisen paikkatiedon hyödyntäminen
• Kokemuksellista paikkatietoa on kerätty eri menetelmin
• Lähtökohta: strategian tavoite lapsiystävällisestä kaupungista
20.3.20178 Kati Honkanen
Johanna Palomäki
http://prezi.com/i2d6tkegjemd/?utm_campaign=sha
re&utm_medium=copy&rc=ex0share
9. Edustuksellinen osallisuus (ja lapsen ja nuoren arjessa tapahtuva
osallisuus) Esimerkki Lohja: Lasten kuuleminen kouluverkon
suunnittelussa
• Alakoululaiset pohtivat
keväällä 2015 toteutetussa
osallisuustyöpajassa
(jokaisesta Lohjan 16
koulusta kaksi oppilasta ja 1
aikuinen) pienryhmissä mm.
seuraavia kysymyksiä:
• Mikä on parasta koulussa?
• Miltä tuntuisi vaihtaa koulua?
• Miltä tuntuisi, jos omaan
kouluun tulisi uusia oppilaita?
• Mikä voisi helpottaa oman
koulun vaihtoa?
• Mitä huolenaiheita mahdollinen
koulun lakkautus voisi
herättää?
Etunimi Sukunimi20.3.20179
10. Lasten ja nuorten arjessa tapahtuva osallisuus edellyttää
lapsilähtöisten menetelmien käyttöä, esimerkiksi:
• Leikki
”Näkemyksemme mukaan leikki on kykyä
ilmaista kehollista kokemuksellista tietoa.
Tätä kehollisen tiedon hyödyntämistä näkee
harvemmin suunnittelutapauksissa, joihin
aikuiset osallistuvat. Niissä usein
keskustellaan jo valmiista vaihtoehdoista,
mutta ei tehdä yhdessä. Pitäisikö siis lasten
viitoittamaa kokemusta kehollisesta ja
leikillisestä osallistumisesta käyttää
laajemminkin kaupunkisuunnittelun
vuorovaikutusprosessien
uudelleenmuotoiluun? ” (Kuusisto-Arponen
& Laine)
• Valokuvaaminen on innostava
menetelmä lapselle ja nuorelle, ja tuo
esille heille tärkeitä asioita arjessa
• Piirtäminen on lapselle usein luonteva
ja tuttu tiedontuottamisen tapa
• Valokuvat ja piirrokset helpottavat
keskustelua lapsen kanssa: lapsi pääsee
kertomaan asioista, joita on itse halunnut
kuvata
• Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole yhtäläisiä
valmiuksia tuottaa puhetta (esim.
kielellinen kehitys)
• Kertominen, tarinointi, sadutus
Kati Honkanen20.3.201710
11. Mitä edelytetään lasten parissa työskenteleviltä
aikuisilta?
Kati Honkanen11
• Kykyä pysähtyä ja kuunnella lasta ja nuorta
• Lapsilähtöisten menetelmien käyttämistä ja
kehittämistä
• Lasten ja nuorten ottamista mukaan mm.
arjen toimintojen suunnitteluun
• Lasten kuuleminen ei tarkoita yksittäisten
lasten toiveiden täyttämistä vaan kaikkien
ryhmään kuuluvien lasten erilaisten
näkökulmien yhdessä kuuntelemista,
huomioon ottamista ja pohdintaa yhdessä
lasten ja nuorten kanssa.
• Lasten ja nuorten kanssa ratkotaan miten heidän
näkemyksensä huomioidaan tai milloin niitä ei
voida syystä tai toisesta toteuttaa
• Entä milloin voidaan päättää tehdä ”lapsen/nuoren
mieliksi vaikka ei välttämättä parhaaksi” (nuoren
ilmaisu 6.2. oppimisverkostossa)
• Mukaan pohdintaan ne yhteisöt, joissa
lapset ja nuoret arkensa viettävät
Pohdittavaa työyhteisöissä, esim.
• Miten vahvistamme lapsen osallisuutta
hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti
(yhtäältä lapsen oman persoonan
arvostaminen ja toisaalta sen
mahdollistaminen, että lapsi saa
kokemuksia uusissa rooleissa
toimimisesta)?
• Miten vahvistamme lapsen yhteisöön
kuulumista käytännössä?
• Milloin ja missä tilanteissa lapsen
näkökulma voi jäädä varjoon?