Analyysin kohteena oli 26 väestöllisesti suurinta kaupunkia. Kaupunkien elinvoimaa analysoitiin viiden eri teeman avulla: aluetalous, työllisyys, innovatiivisuus, vetovoima ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa oli neljä absoluuttista ja suhteellista muuttujaa.
Kaikki kaupungit jaettiin viiteen viidennekseen absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Absoluuttista elinvoimaa analysoitiin korkeimpien tai parhaiden arvojen perusteella, mikä nostaa esiin rakenteellisesti vahvimmat ja kilpailukykyisimmät kaupungit. Suhteellista elinvoimaa taas analysoitiin muutos- ja kasvuprosenttien perusteella, mikä tuo näkyviin nosteessa olevat, muutosherkimmät ja ketterimmät kaupungit. Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain toisiinsa absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Muuttujien summapisteet laskettiin yhteen. Tämän jälkeen kaupungit jaettiin sijoitusten keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen.
Analyysin aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Kuntaliiton tilastoja vuosilta 2005–2013.
Analyysin kohdekaupungit olivat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja, Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja Kajaani.
4. ANALYYSIN TAUSTA
Alueiden kilpailukyvyn yksiselitteinen
määrittely ei ole mahdollista: kyse on
kompleksisesta eli laaja-alaisesta ja
moniulotteisesta käsitteestä.
Alueen kilpailukykyä tai elinvoimaa
voidaan analysoida useasta eri nä-
kökulmasta tai keskittymällä yhteen
näkökulmaan kerrallaan tässä ana-
lyysissä keskitytään sekä alueiden
absoluuttiseen että suhteelliseen
elinvoimaan.
Elinvoima, kilpailukyky, vetovoima,
houkuttelevuus, uusiutumiskyky, dy-
naamisuus, innovatiivisuus, vitaalisuus,
energisyys jne. ovat usein samaa
”tekemisen meininkiä” tarkoittavia
sisarkäsitteitä aluekehityksen yhtey-
dessä.
Analyysin lähtökohtana oli kolme
keskeistä tekijää:
1. Kaupunkien vertailu saman-
aikaisesti usean eri teeman (5)
ja muuttujan (20) avulla
2. Alueiden kehityksen analysoi-
minen samanaikaisesti abso-
luuttisten ja suhteellisten arvo-
jen perusteella
3. Alueiden kehityksen analysointi
keskipitkällä aikavälillä vuosien
2005-2013 välisenä aikana.
5. ANALYYSIN
KOHDEALUE
Analyysin kohteena oli 26 kau-
punkia. Kohdejoukko sisältää kaik-
ki suuret ja keskisuuret kaupungit
ja jokaisesta maakunnasta vähin-
tään keskuskaupungin
Kohteena olivat seuraavat kau-
pungit: Helsinki, Espoo, Tampere,
Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä,
Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori,
Joensuu, Lappeenranta, Hämeen-
linna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki,
Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja,
Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja
Kajaani.
26 suurimman kaupungin (ja
seudun) osuus on merkittävä
kaikilla avainluvuilla suhteessa
koko maahan:
55,5 % koko maan väestöstä,
64,5 % koko maan työpaikoista
82,4 % koko maan bruttokansan-
tuotteesta (seudut) ja
95,7 % koko maan tutkimus- ja
tuotekehitysmenoista (seudut)
6. ANALYYSIN KOHDEALUEEN 26 KAUPUNKIA KARTALLA
ASUKASLUVUN MUKAAN RYHMITELTYNÄ
Kartta: Timo Widbom 2015
7. ANALYYSIN
TOTEUTTAMINEN
Analyysin aineistona olivat Tilasto-
keskuksen ja Kuntaliiton tilastot
vuosien 2005-2013 välisenä aikana.
Ajanjakso jaettiin muutosdynamii-
kan tunnistamiseksi kahteen aika-
jaksoon: vuosien 2005-2009 ja
2010-2013 kehitykseen.
Analyysiin on sisällytetty viisi ulkoi-
seen elinvoimaan (=kilpailukykyyn)
liittyvää teemapohjaista osa-aluet-
ta: (alue)talous-, työllisyys-, innova-
tiivisuus, vetovoi-ma ja sosiaalinen
tasa-arvo. Jokaisessa teemassa on
neljä muuttujaa.
Analyysi sisältää jokaisen teeman
osalta absoluuttisiin ja suhteellisiin
arvoihin (muutokseen) perustuvaa
tietoa: olennaista erottaa toisistaan
absoluuttinen ja suhteellinen elin-
voima!
Kaupunkien positiota verrataan suh-
teessa toisiinsa ja vuosien 2010 -
2013 kehitystä suhteessa vuosien
2005-2009 kehitykseen.
8.
9. ANALYYSIN OSA-ALUEET JA
MUUTTUJAT
ALUE-
TALOUS
TYÖLLISYYS INNOVA-
TIIVISUUS
VETO-
VOIMA
SOSIAALINEN
TASA-ARVO
Bruttokansan-tu
ote asukasta
kohden
Työpaikkojen
määrän kehitys
Korkea-asteen
tutkinnon suo-
rittaneet yli 15-
vuotiaasta väes-
töstä
Väestönlisäys Pitkäaikaisten
toimeentulotuki-
asiakkaiden
osuus 26-64-
vuotiaista
BTV-indeksin
muutos
Yksityisen sek-
torin työpaik-
kojen määrän
kehitys
Koulutustaso-
mittain (VKTM)
koko väestön
osalta
Taloudellisen
huoltosuhteen
muutos
KELA:n sairata-
vuusindeksin
muutos
Kunnallisverotu-
lot asukasta koh-
den
Työllisyysasteen
muutos
Tutkimus- ja
tuotekehitysme-
not asukasta
kohden
Väestöllinen
huoltosuhde
2013 ja ennuste
2030
Asuntokuntien
tuloerot Gini -
kertoimella
Yritysperustanta
suhteessa yritys-
kantaan
Työttömyysas-
teen muutos
Yksityisen sek-
torin osuus tut-
kimus- ja tuote-
kehitysmenoista
Vieraskielisten
määrän kehitys
Sosiaali- ja ter-
veystoimen net-
tokustannukset
asukasta kohden
Absoluuttista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain korkeimman tai
parhaimman arvon perusteella: arvo perustuu viimeisimpään eli
vuosien 2010-2013 keskiarvoon tai viimeisen käytettävissä olevan
tilastovuoden arvoon.
Suhteellista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain muutos- tai
kasvuprosentin perusteella: vuosien 2010-2013 keskimääräistä arvoa
verrataan vuosien 2005-2009 keskimääräiseen arvoon
10. Käytetyt absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mittarit
Absoluuttinen elinvoima:
1. BKT asukasta kohden ka. 2010-2012
2. BTV-indeksin muutos 2000-2011
3. Kunnallisverotulot asukasta kohden ka.
2010-2013
4. Yritysperustanta suhteessa yrityskan-
taan ka. 2010-2012
5. Työpaikkojen määrän kehitys ka. 2010-
2012
6. Yksityisen sektorin työpaikkojen mää-
rän kehitys ka. 2010-2012
7. Työllisyysaste keskimäärin 2010-2013
8. Työttömyysaste keskimäärin 2010-2013
9. Korkea-asteen tutkinnon suoritta-
neiden osuus keskimäärin 2010-2013
10. Koulutustasomittaimen arvo keski-
määrin 2010-2012
11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
määrä asukasta kohden vuonna 2013
12. Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja
tuotekehitysmenoista vuonna 2013
13. Väestönlisäys keskimäärin vuosina
2010-2013
14. Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin
vuosina 2010-2012
15. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030
16. Vieraskielisten osuus 2013
17. Pitkäaikaisten 25-64-vuotiaiden toi-
meentulotukiasiakkaiden osuus keski-
määrin 2010-2012
18. KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin
2010-2012
19. Asuntokuntien tuloerot keskimäärin
vuosina 2010-2012
20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan-
nukset keskimäärin vuosina 2010-2012
Suhteellinen elinvoima:
1. BKT:n muutos % (2010-2012/2005-
2009)
2. BTV-indeksin muutos 2000-2011
3. Kunnallisverotulojen muutos % (2010-
2013/2005-2009)
4. Yritysperustannan muutos % (2010-
2012/2005-2009)
5. Työpaikkojen määrän muutos % (2010-
2012/2005-2009)
6. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän
muutos % (2010-2012/2005-2009)
7. Työllisyysasteen muutos %-yksikköä
(2010-2013/2005-2009)
8. Työttömyysasteen muutos %-yksikköä
(2010-2013/2005-2009)
9. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden
muutos % (2010-2013/2005-2009)
10. Koulutustasomittaimen muutos %
(2010-2012/2005-2009)
11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
muutos % (2013/2005)
12. Yksityisen sektorin osuuden muutos %
(2013/2005)
13. Väestönlisäyksen muutos % (2010-
2013/2005-2009)
14. Taloudellisen huoltosuhteen muutos %
(2010-2012/2005-2009)
15. Väestöllisen huoltosuhteen muutos %
(2030/2013)
16. Vieraskielisten muutos % (2013/2005)
17. Pitkäaikaisten 25-64 –vuotiaiden toi-
meentuloasiakkaiden osuuden muutos
% (2010-2012/2005-2009)
18. KELA:n sairastavuusindeksin muutos %
(2010-2012/2005-2009)
19. Asuntokuntien tuloerojen muutos %
(2010-2012/2005-2009)
20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan-
nusten muutos % (2010-2012/2005-
2009)
11. Luku- ja tulkintaohje muuttujakohtaisiin
taulukoihin
• Taulukoissa esitetään samanaikaisesti absoluuttisia ja
suhteellisia arvoja vuosien 2005-2009 ja 2010-2012/2013
kehityksen osalta
• Jokaisen taulukon oikeassa sarakkeessa esitetään muutos (%
tai %-yksikkö), jossa vuosien 2010-2013 kehitystä verrataan
vuosiin 2005-2009
• Jokaisessa taulukossa kaupungit on asetettu järjestykseen
muutosprosentin (oikea sarake) perusteella.
• Osa muuttujista (BKT, BTV, T&K –menot) on seudullisia, sillä
niistä ei ole saatavissa kuntakohtaista tietoa. Saman
seutukunnan kunnille on silloin annettu sama arvo.
• Jokainen teema pitää sisällään aina neljä muuttujaa. Teeman
jälkeen esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä havainnoista.
• Tulososiossa esitetään yhteenveto kaikkien teemojen ja
kaikkien muuttujien osalta sekä absoluuttisen että
suhteellisen elinvoiman mukaan. Lisäksi kaupungit on
sijoitettu viiteen viidennekseen 20 muuttujan sijoitusten
keskiarvon perusteella.
12.
13. Bruttokansantuote asukasta kohden vuosina
2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
BKT kasvoi
suhteellisesti
eniten Lappeen-
rannassa, Seinä-
joella ja Rau-
malla
BKT oli asukasta
kohden korkein
Helsingin, Vaa-
san ja Rauman
seuduilla
BKT laski
neljällä seudulla
vuosina 2010 -
2012 verrattuna
edellisiin vuosiin
Kaupunki BKTA
asukasta
kohden
keskimäärin
2005-2009
BKTA
asukasta
kohden
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs.
euroa per
asukas
2010-2012
/2005-2009
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Lappeenranta 28672 33835 5163 18
Seinäjoki 27219 31408 4189 15,4
Rauma 35283 40460 5177 14,7
Kuopio 29084 33043 3959 13,6
Kokkola 31558 35572 4014 12,7
Joensuu 25175 28160 2985 11,9
Kajaani 24399 27312 2913 11,9
Mikkeli 24839 27696 2857 11,5
Vaasa 37552 41753 4201 11,2
Lahti 25873 28643 2770 10,7
Rovaniemi 26804 29656 2852 10,6
Turku 31648 34362 2714 8,6
Pori 27780 30159 2379 8,6
Jyväskylä 27391 29541 2150 7,8
Helsinki 44108 47502 3394 7,7
Espoo 44108 47502 3394 7,7
Vantaa 44108 47502 3394 7,7
Hyvinkää 44108 47502 3394 7,7
Lohja 44108 47502 3394 7,7
Kotka 28301 30119 1818 6,4
Tampere 33464 35367 1903 5,7
Hämeenlinna 28259 29877 1618 5,7
Oulu 32985 33259 274 0,8
Kouvola 30588 29818 -770 -2,5
Porvoo 43844 40396 -3448 -7,8
Salo 42678 26588 -16090 -37,7
Muuttuja kuvaa alueen kokonaistuotannon kehitystä. BKT:hen
lasketaan yhteen kaikki arvoa tuottava taloudellinen toiminta
yhteiskunnassa eli kaikki tavaratuotanto ja palvelut.
14. Alueen tuotannon, työllisyyden ja väestön vuosimuutos
suhteessa koko maan muutokseen vuosina 2000-2011 (BTV-
indeksi)
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito: Kuntaliitto, kuntakuvaaja
BTV-indeksi oli
korkein Por-
voossa, Kok-
kolassa, Jyväs-
kylässä ja Vaa-
sassa vuosina
2000-2011
BTV-indeksi
oli selvästi
muita kaupun-
keja alhaisempi
Kouvolassa ja
Salossa vuosina
2000-2011
BTV-indeksi
oli koko maan
tasoa korke-
ampi 17 kau-
pungissa vuosi-
na 2000-2011
Kaupunki Bruttokan-
santuote
2000-2011
Työn osuus
2000-2011
Keskiväki-
luku 2000-
2011
BTV-indeksi
ajanjaksolla
2000-2011
suhteessa koko
maan muutok-
seen
Porvoo 2,58 0,53 0,39 1,17
Kokkola 2,64 0,85 -0,04 1,15
Jyväskylä 1,03
Vaasa 1,01
Kuopio 1,52 1,14 0,12 0,93
Tampere 0,9
Seinäjoki 0,64
Oulu -0,22 0,71 1,31 0,6
Rovaniemi 1,02 0,78 -0,06 0,58
Helsinki 0,15 0,02 0,65 0,27
Espoo 0,15 0,02 0,65 0,27
Vantaa 0,15 0,02 0,65 0,27
Lohja 0,15 0,02 0,65 0,27
Hyvinkää 0,15 0,02 0,65 0,27
Turku 0,61 -0,15 0,25 0,24
Hämeenlinna 0,26 0,13 0,25 0,24
Joensuu 0,4 0,26 -0,23 0,15
Lappeenranta -0,39 0,33 -0,27 -0,11
Lahti 0,03 -0,2 -0,15 -0,13
Kotka -0,28 0,07 -0,51 -0,24
Pori -0,32
Rauma -0,37
Kajaani -0,04 -0,25 -0,85 -0,38
Mikkeli -0,19 -0,26 -0,77 -0,41
Salo -4,02 -0,46 -0,03 -1,5
Kouvola -3,99 -0,63 -0,79 -1,8
* BTV –osaindeksien tiedot puuttuvat Länsi-Suomen osaltaBTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku alueiden kehityksen
muutoksen tarkasteluun. Muuttuja kuvaa alueen tuotannon, työn
ja väkiluvun vuosimuutosta suhteessa koko maan muutokseen
15. Kunnallisverotulot asukasta kohden vuosina
2005-2012
Lähde: Tilastokeskus, kuntien tilinpäätökset; Kuntaliitto
Kunnallisvero-
tettavat tulot
nousivat suh-
teellisesti eniten
Porissa, Ro-
vaniemellä ja
Hyvinkäällä
Kunnallisvero-
tettavat tulot
olivat määräl-
lisesti korkeim-
mat Espoossa,
Helsingissä ja
Vantaalla 2010-
2012
Kunnallisvero-
tettavat tulot
kasvoivat 12-20
%:in välillä
vertailukaupunge
issa
Kaupunki Kunnallisvero-
tulot per asukas
keskimäärin
2005-2009
Kunnallisvero-
tulot per asukas
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs.
euroa pe
asukas
Muutos %
Pori 2430 2909 479 19,7
Rovaniemi 2478 2950 472 19
Hyvinkää 2821 3350 529 18,8
Kajaani 2477 2942 465 18,8
Kuopio 2503 2969 466 18,6
Seinäjoki 2515 2962 447 17,8
Rauma 2730 3211 481 17,6
Lappeenranta 2550 2988 438 17,2
Oulu 2603 3051 448 17,2
Lohja 2746 3208 462 16,8
Mikkeli 2412 2814 402 16,7
Kokkola 2466 2866 400 16,2
Helsinki 3244 3759 515 15,9
Jyväskylä 2523 2913 390 15,5
Kouvola 2665 3079 414 15,5
Salo 2433 2805 372 15,3
Vantaa 3111 3580 469 15,1
Vaasa 2772 3191 419 15,1
Tampere 2715 3123 408 15
Porvoo 3010 3447 437 14,5
Hämeenlinna 2672 3043 371 13,9
Turku 2603 2950 347 13,3
Lahti 2597 2941 344 13,2
Kotka 2775 3125 350 12,6
Joensuu 2329 2622 293 12,6
Espoo 3685 4144 459 12,5
Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisveroista, yhteisöveron
osuudesta ja kiinteistöverotuloista. Kunnallisverojen osuus on
noin 85 % kunnan kaikista veroista
16. Kaupunki Yritysperustanta
suhteessa
yrityskantaan
(promillea)
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
Yritysperustanta
suhteessa
yrityskantaan
(promillea)
keskimäärin
vuosina 2010-
2013
Yritysperustan-
nan muutos
promillea
vuosina 2010-
2013/2005-
2009
Vaasa 14,6 20 5,4
Kotka 15 17,9 2,9
Salo 24,1 23,1 -1
Mikkeli 21,2 19,7 -1,5
Lappeenranta 24 22,4 -1,6
Seinäjoki 25,7 23,5 -2,2
Rovaniemi 26,9 24 -2,9
Jyväskylä 32,3 28,1 -4,2
Pori 18,9 14,6 -4,3
Helsinki 31,5 26,5 -5
Espoo 35,9 30,3 -5,6
Tampere 32,1 26,1 -6
Kuopio 22,5 15,2 -7,3
Vantaa 33,6 26 -7,6
Lahti 18,2 9,6 -8,6
Turku 30,7 21,7 -9
Rauma 19,4 10,1 -9,3
Joensuu 25,8 16 -9,8
Oulu 37,8 27,4 -10,4
Porvoo 31,9 21,4 -10,5
Hyvinkää 28,7 18 -10,7
Hämeenlinna 27,8 16,5 -11,3
Kokkola 26,6 15,3 -11,3
Kajaani 23,3 11 -12,3
Kouvola 17,8 5,1 -12,7
Lohja 31 10,3 -20,7
Yritysperustan-
ta oli suhteessa
yrityskantaan
vilkkainta Es-
poossa, Jyväs-
kylässä ja Ou-
lussa 2010-2013
Yritysperustan-
ta kasvoi vain
Vaasassa ja Kot-
kassa vuosina
2010-2013
suhteessa aikai-
sempaan kehi-
tykseen
Yritysperustanta
väheni 24 kau-
pungissa vuosina
2010-2013 aikai-
sempaan kehi-
tykseen verrat-
tuna
Lähde: Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset
Yritysperustanta (aloittaneet-lopettaneet yritykset)
suhteessa alueen yrityskantaan vuosina 2005-2013
Yritysperustanta ilmaisee aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten
välisen erotuksen
17. Talous –teemaan liittyvät keskeiset nostot
Absoluuttinen elinvoima
BKT ylitti 40 000 euroa asukasta
kohden neljällä kaupunkiseudulla:
Helsingin, Vaasan, Rauman ja
Porvoon. BKT jäi alle 30 000 euron
asukasta kohden yhdeksällä
seudulla. Salon seudun BKT romahti
2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-
2009
BTV-indeksi nousi selvästi koko
maan muutosta korkeammaksi
Porvoon, Kokkolan, Jyväskylän ja
Vaasan seuduilla vuosina 2000-2011.
BTV-indeksi jäi Kouvolassa ja Salossa
eniten jälkeen koko maan
kehityksestä.
Kunnallisverotulot olivat asukasta
kohden korkeimmat metropoli-
alueella ja yksittäisissä teollisuus-
kaupungeissa (Vaasa, Rauma, Kotka).
Joensuun kunnallisverotulot olivat
asukasta kohden alhaisimmat: vain
63 % Espoon tasosta.
Yritysperustanta suhteessa olemassa
olevaan yrityskantaan oli vilkkainta
Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa
sekä alhaisinta Kouvolassa ja Lahdes-
sa vuosina 2010-2013. Kouvolan yri-
tysperustanta oli kuusi kertaa vähäi-
sempää kuin esimerkiksi Espoossa
vuosina 2010-2013.
Suhteellinen elinvoima
BKT:n kasvoi suhteellisesti eniten
Lappeenrannassa, Seinäjoella,
Raumalla ja Kuopiossa vuosina 2010-
2012 verrattuna vuosiin 2005-2009.
BKT:n muutos oli negatiivinen
kolmella alueella: Salon, Porvoon ja
Kouvolan kaupun-kiseudulla.
BTV-indeksi oli suhteessa koko maan
muutokseen parempi 17
kaupungissa ja heikompi 9
kaupungissa.
Kunnallisverotulot kasvoivat suh-
teellisesti eniten Porissa, Rova-
niemellä ja Hyvinkäällä sekä vähiten
Espoossa, Joensuussa ja Kotkassa.
Kunnallisverotulot kasvoivat keski-
määrin 12-20 %:ia vuosien 2005-
2013 välillä.
Yritysperustanta kasvoi vain Vaasas-
sa ja Kotkassa vuosina 2010-2013
verrattuna vuosiin 2005-2009.
Kehitys heikkeni eniten Lohjassa,
Kouvolassa ja Kajaanissa aikai-
sempaan kehitykseen verrattuna.
18.
19. Työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012
Työpaikkojen
määrä kasvoi
suhteellisesti
eniten Seinä-
joella, Kokko-
lassa ja Hyvin-
käällä
Kunta Työpaikko-
jen määrä
keskimäärin
2005-2009
Työpaikko-
jen määrä
keskimäärin
2010-2012
Työpaikko-
jen muutos
abs. 2005-
2012
Muutos %
2005-2012
Seinäjoki 27771 29694 1923 6,9
Kokkola 19493 20542 1049 5,4
Hyvinkää 18149 19123 974 5,4
Espoo 114322 120298 5975 5,2
Vantaa 100322 105517 5195 5,2
Vaasa 36166 37825 1659 4,6
Kuopio 46425 48498 2073 4,5
Rovaniemi 24261 25333 1072 4,4
Jyväskylä 59076 61527 2451 4,1
Joensuu 31980 33162 1182 3,7
Oulu 81736 84487 2750 3,4
Kajaani 15628 15935 307 2,0
Tampere 116135 117961 1825 1,6
Lappeenranta 31811 32271 460 1,4
Lahti 46334 46887 553 1,2
Hämeenlinna 30040 30371 331 1,1
Helsinki 381298 384872 3574 0,9
Pori 35863 35900 36 0,1
Turku 95840 95693 -146 -0,2
Mikkeli 23374 23337 -37 -0,2
Porvoo 20407 20362 -45 -0,2
Lohja 17282 16855 -427 -2,5
Kotka 23626 23011 -614 -2,6
Rauma 17823 17315 -508 -2,9
Kouvola 35865 34049 -1816 -5,1
Salo 25660 22913 -2747 -10,7
Työpaikkojen
määrä kasvoi
absoluuttisesti
eniten pääkau-
punkiseudun
kaupungeissa
Työpaikkojen
määrä kasvoi 18
ja väheni 8
kaupungissa
vuosina 2005-
2012
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Muuttuja pitää sisällään kaikkien työantajasektoreiden työpaikat
(valtio, valtioenemmistöinen osakeyhtiö, kunta, yksityinen
sektori ja yrittäjät
20. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys
vuosina 2005-2012
Yksityisen
sektorin työ-
paikkojen määrä
lisääntyi suh-
teellisesti eniten
Vantaalla,
Seinäjoella ja
Kuopiossa
Kaupunki Yksityisen
sektorin työ-
paikkojen
määrä keski-
määrin 2005-
2009
Yksityisen
sektorin työ-
paikkojen
määrä keski-
määrin 2010-
2012
Yksityisen
sektorin
työpaikko-
jen abso-
luuttinen
muutos
Yksityisen
sektorin
työpaikko-
jen suhteel-
linen muu-
tos %
Vantaa 66099 71567 5468 8,3
Seinäjoki 15522 16662 1140 7,3
Kuopio 23619 25285 1666 7,1
Espoo 78018 81562 3544 4,5
Rovaniemi 11572 12084 512 4,4
Hyvinkää 11022 11499 477 4,3
Vaasa 21867 22800 932 4,3
Joensuu 17806 18143 337 1,9
Oulu 48176 48961 784 1,6
Jyväskylä 34382 34890 509 1,5
Hämeenlinna 16242 16376 134 0,8
Tampere 74396 74996 600 0,8
Helsinki 242407 243397 990 0,4
Kokkola 11011 11036 26 0,2
Mikkeli 12141 12048 -93 -0,8
Lappeenranta 18967 18741 -225 -1,2
Kajaani 8383 8243 -140 -1,7
Porvoo 10902 10660 -242 -2,2
Lahti 28953 28208 -745 -2,6
Turku 58122 56501 -1621 -2,8
Pori 21441 20688 -754 -3,5
Rauma 12069 11552 -517 -4,3
Kotka 15019 14000 -1019 -6,8
Lohja 10020 9240 -780 -7,8
Kouvola 19980 18231 -1749 -8,8
Salo 16967 14218 -2749 -16,2
Yksityisen sek-
torin työpaikko-
jen määrä li-
sääntyi määräl-
lisesti eniten
Vantaalla, Es-
poossa ja Kuo-
piossa
Yksityisen
sektorin
työpaikkojen
määrä kasvoi 14
ja väheni 12
kaupungissa
vuosina 2005-
2012
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin työpaikkojen
kehityksen
21. Työllisyysasteen kehitys vuosina 2005-2012
Työllisyysaste
kohentui suhteel-
lisesti eniten
Kajaanissa, Kuo-
piossa ja Kokko-
lassa
Kaupunki Työllisyysaste
% keskimäärin
2005-2009
Työllisyysaste
% keskimäärin
2010 - 2013
Työllisyysas-
teen muutos %-
yksikköä 2005-
2013
Kajaani 63,0 64,5 1,5
Kuopio 65,2 66,5 1,3
Kokkola 68,9 70,1 1,2
Pori 65,5 66,4 0,9
Lappeenranta 65,4 66,3 0,9
Rovaniemi 64,3 65,2 0,9
Mikkeli 66,9 67,7 0,9
Seinäjoki 71,5 72,3 0,7
Joensuu 61,4 61,7 0,3
Jyväskylä 65,3 65,5 0,2
Vaasa 71,1 71,1 0,0
Hyvinkää 73,3 73,2 -0,1
Lahti 65,7 65,4 -0,3
Oulu 66,2 65,9 -0,3
Hämeenlinna 70,9 70,6 -0,3
Rauma 69,9 69,5 -0,3
Helsinki 72,1 71,7 -0,4
Kouvola 66,5 66,0 -0,5
Lohja 74,5 73,9 -0,7
Espoo 76,6 75,8 -0,8
Vantaa 76,3 75,5 -0,8
Turku 66,5 65,5 -1,1
Tampere 67,2 66,1 -1,1
Porvoo 75,3 74,1 -1,2
Kotka 64,4 62,6 -1,8
Salo 72,4 68 -4,4
Työllisyysaste oli
korkein Espoos-
sa, Vantaalla ja
Porvoossa
vuosina 2010-
2013
Työllisyysaste
ylitti 70 %:in
tason 10 kaupun-
gissa vuosina
2010-2013
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntiMuuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työllisten osuutta suhteessa
vastaanvanikäiseen väestöön
22. Työttömyysasteen kehitys vuosina 2005-2013
Työttömyysaste
alentui suhteel-
lisesti eniten
Kajaanissa, Rova-
niemellä ja
Kokkolassa
Kaupunki Työttömyysas-
te % keski-
määrin 2005-
2009
Työttömyysaste
% keskimäärin
2010 - 2013
Työttömyys-
asteen muutos
%-yksikköä
Kajaani 15,4 13,7 -1,6
Rovaniemi 13,9 12,8 -1,1
Kokkola 10,1 9,2 -0,9
Kuopio 11,4 10,9 -0,6
Joensuu 15,6 15,1 -0,5
Pori 13,6 13,3 -0,3
Seinäjoki 9,1 8,9 -0,2
Mikkeli 11,6 11,5 -0,05
Vaasa 8,0 8,0 -0,02
Lappeenranta 12,7 12,8 0,1
Helsinki 7,6 7,9 0,3
Hyvinkää 8,0 8,5 0,4
Espoo 5,5 5,9 0,5
Rauma 10,6 11,1 0,5
Lahti 13,9 14,5 0,5
Hämeenlinna 9,3 10,0 0,7
Jyväskylä 12,8 13,5 0,7
Oulu 12,1 12,9 0,8
Kouvola 12,0 12,9 0,9
Vantaa 7,3 8,5 1,2
Porvoo 7,2 8,4 1,2
Tampere 12,1 13,5 1,4
Lohja 7,0 8,6 1,6
Turku 10,7 13,0 2,3
Kotka 13,4 16,4 3,0
Salo 8,8 13,4 4,6
Työttömyysaste
oli alhaisin Es-
poossa, Helsin-
gissä ja Vaasassa
vuosina 2010-
2013
Työttömyysaste
alentui vain 9
kaupungissa
vuosina 2010-
2013 verrattuna
vuosiin 2005-
2009
Lähde: Tilastokeskus,Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työttömien osuutta suhteessa
vastaanvanikäiseen työvoimaan
23. Työllisyys –teemaan liittyvät keskeiset nostot
Absoluuttinen elinvoima
26 kaupungissa oli yhteensä noin 1,5
miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkojen
määrä kasvoi 18 kaupungissa ja
väheni 8 kaupungissa. Työpaikkojen
määrä kasvoi määrällisesti eniten
Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä.
Yksityisen sektorin työpaikat kas-
voivat määrällisesti eniten Vantaalla,
Espoossa ja Kuopiossa. Yksityisen
sektorin työpaikat kasvoivat 14
kaupungissa ja vähenivät 12
kaupungissa. Suurimmat määrälliset
vähennykset kohdistuivat Saloon,
Kouvolaan, Turkuun ja Kotkaan.
Työllisyysaste oli korkein Espoossa,
Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010-
2013. Työllisyysaste ylitti 70 %:in
tason 10 kaupungissa. Työllisyysaste
oli alhaisin Joensuussa ja Kotkassa.
Espoon työllisyysaste oli keskimäärin
14,1 %-yksikköä korkeampi kuin
Joensuun
Työttömyysaste oli alhaisin Espoos-
sa, Helsingissä ja Vantaalla. Työttö-
myysaste oli yhdeksässä kaupungissa
keskimäärin alle 10 % vuosina 2010-
2013. Kotkan työttömyysaste oli
keskimäärin kolme kertaa korkeampi
kuin Espoossa.
Suhteellinen elinvoima
Työpaikkojen määrä kasvoi suh-
teellisesti eniten Seinäjoella, Kokko-
lassa ja Hyvinkäällä vuosien 2005-
2012 välisenä aikana. Työ-paikkojen
määrä laski kahdeksalla seudulla:
työpaikkojen määrä väheni
suhteellisesti eniten rakennemuutos-
paikkakunnilla Salossa, Kouvolassa ja
Raumalla
Yksityisen sektorin työpaikkojen
määrä lisääntyi suhteellisesti eniten
Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa.
Yksityisen sektorin työpaikkame-
netykset olivat suhteellisesti suurim-
mat Salossa, Kouvolassa ja Lohjalla.
Työllisyysaste koheni eniten Kajaa-
nissa, Kuopiossa ja Kokkolassa
vuosina 2010-2012 verrattuna
vuosiin 2005-2009. Työllisyysaste
heikkeni 15 kaupungissa vuosina
2010-2012 verrattuna edelliseen
viisivuotisjaksoon. Työllisyysaste
heikkeni eniten Salossa ja Kotkassa
Työttömyysaste aleni suhteellisesti
eniten Kajaanissa, Rovaniemellä ja
Kokkolassa vuosina 2010-2012.
Työttömyysaste nousi eniten Salossa,
Kotkassa ja Turussa.
24.
25. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15
vuotiaista 2005-2013
Korkea-asteen
tutkinnon suoritta-
neiden osuus nousi
suhteellisesti eniten
Helsingissä, Tampe-
reella ja Lappeen-
rannassa
Kunta Korkea-asteen
osuus % ka.
2005-2009
Korkea-asteen
osuus % ka.
2010 - 2013
Muutos %-
yksikköä
2005-2009 /
2010-2013
Helsinki 33,8 36,6 2,7
Tampere 29,5 31,9 2,4
L-ranta 24,4 26,6 2,3
Joensuu 25,0 27,2 2,2
Vaasa 29,7 31,8 2,1
Mikkeli 25,0 27,0 2,1
Turku 27,3 29,4 2,0
Lahti 24,1 26,1 2,0
Seinäjoki 28,1 30,1 2,0
Kokkola 22,7 24,7 2,0
Jyväskylä 30,1 32,1 1,9
Oulu 30,6 32,5 1,9
Pori 23,2 25,1 1,9
Kuopio 27,6 29,5 1,9
Hämeenlinna 26,9 28,7 1,8
Rovaniemi 27,6 29,4 1,8
Espoo 40,5 42,2 1,7
Kajaani 25,6 27,1 1,6
Porvoo 27,7 29,3 1,6
Rauma 25,0 26,5 1,5
Kotka 23,6 25,1 1,5
Salo 22,5 23,9 1,4
Hyvinkää 26,6 28,0 1,4
Kouvola 21,7 23,1 1,4
Lohja 23,8 25,1 1,3
Vantaa 27,8 29,0 1,2
Korkea-asteen
tutkinnon suorit-
taneiden osuus
korkein Espoossa,
Helsingissä ja
Oulussa
Muutos% korkein
siellä, missä
valmiiksi eniten
korkea-asteen
suorittaneita!
Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne
Muuttuja kuvaa alimman korkea-asteen, alemman korkea-
koulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulu-
tuksen suorittaneiden osuutta yli 15-vuotiaasta väestöstä
26. Koulutustasomittain koko väestön osalta
vuosina 2005-2013
Kaupunki Koulutustaso
keskimäärin
2005-2009
Koulutustaso
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs. Muutos %
Kokkola 294,6 316,3 21,7 7,4
Lahti 300,4 321,3 20,9 7
Lappeenranta 308 329,7 21,7 7
Pori 295,2 315,7 20,5 6,9
Hämeenlinna 317,4 338,7 21,3 6,7
Mikkeli 309 329,7 20,7 6,7
Seinäjoki 331,6 353,7 22,1 6,7
Vaasa 345,6 368 22,4 6,5
Joensuu 337 358,7 21,7 6,4
Tampere 363 385,7 22,7 6,3
Salo 276 293 17 6,2
Kuopio 347 368 21 6,1
Helsinki 388,8 412 23,2 6
Porvoo 319 338 19 6
Turku 347 367,7 20,7 6
Hyvinkää 313,8 332,3 18,5 5,9
Kajaani 318 336,7 18,7 5,9
Lohja 290,2 307 16,8 5,8
Jyväskylä 371,2 392,3 21,1 5,7
Rauma 300 317 17 5,7
Kotka 294,4 310,3 15,9 5,4
Oulu 381,8 402,3 20,5 5,4
Rovaniemi 340,6 359 18,4 5,4
Kouvola 284,6 299,3 14,7 5,2
Vantaa 327,8 342,3 14,5 4,4
Espoo 442,8 459,3 16,5 3,7
Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne
Koulutustaso
nousi suhteell-
isesti eniten
Kokkolassa,
Lahdessa ja
Lappeen-
rannassa
Koulutustaso oli
korkein
Espoossa,
Helsingissä ja
Oulussa 2010-
2012
Koulutuserot
erittäin suuret
kaupunkien
välillä
Muuttujassa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön
suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön
koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan sekä
tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi (=koulutustasomittain).
27. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä
asukasta kohden vuosina 2005 ja 2013
T&K –menot
nousivat
suhteellisesti
eniten Seinäjoen,
Rauman ja Vaasan
seuduilla 2005-
2013
Seutukunta T&K-
menot
asukasta
kohden
vuonna
2005
T&K-
menot
asukasta
kohden
vuonna
2013
Absoluut-
tinen
muutos
euroa
2005 -
2013
Muutos
%-yksik-
köä 2005 -
2013
Seinäjoen 104,6 301,3 196,7 188,1
Rauman 263,1 697,6 434,5 165,2
Vaasan 807,4 1963,4 1156,0 143,2
Kokkolan 237,3 382,1 144,8 61,0
Lahden 235,2 352,4 117,2 49,8
L-rannan 677,5 978,7 301,3 44,5
Porin 259,9 373,6 113,8 43,8
Mikkelin 250,9 347,5 96,6 38,5
Joensuun 499,9 672,0 172,1 34,4
Helsingin 1704,6 2001,6 297,0 17,4
Rovaniemen 438,0 510,9 72,9 16,6
Turun 1055,1 1194,7 139,6 13,2
Kajaanin 391,7 434,6 42,9 11,0
Salon 3716,9 4040,9 324,0 8,7
Oulun 3242,9 3424,7 181,8 5,6
Hämeenlinnan 335,3 335,0 -0,3 -0,1
Tampereen 2369,6 2318,7 -50,9 -2,1
Kuopion 889,5 858,7 -30,9 -3,5
Jyväskylän 1161,7 1078,6 -83,0 -7,1
Kouvolan 118,3 96,9 -21,4 -18,1
Kotkan 243,2 179,4 -63,7 -26,2
Porvoon 757,3 0 0 0
T&K –menojen
osuus korkein
asukasta kohden
Salon, Oulun ja
Tampereen
seuduilla vuonna
2013
T&K –menojen
osuus väheni
kuudella alueella
vuosina 2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot
Muuttuja ilmaisee alueen tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
määrän asukasta kohden. Muuttuja pitää sisällään korkeakoulu-
jen, valtion ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenot.
28. Yksityisen sektorin osuus kaikista tutkimus- ja
tuotekehitysmenoista vuosina 2005 ja 2013
Yksityisen sektorin
osuus t&k –me-
noista nousi suh-
teellisesti eniten
Seinäjoen, Vaasan
ja Porin seuduilla
vuosina 2005-2013
Seutukunta T&K-menoista
yksityisen
sektorin osuus
% 2005
T&K-menoista
yksityisen
sektorin osuus
% 2013
Muutos %-
yksikköä
Seinäjoen 59,8 69,1 9,3
Vaasan 82,7 83,6 0,9
Porin 81,6 82,1 0,5
Salon 99,7 99,9 0,2
Helsingin 67,5 67,2 -0,3
Rovaniemen 20,4 19,9 -0,5
Rauman 89,2 88,0 -1,2
Joensuun 24,4 22,9 -1,5
Oulun 80,0 78,3 -1,7
Lappeenrannan 49,2 47,2 -2,0
Tampereen 80,0 77,6 -2,4
Hämeenlinnan 72,0 69,0 -3,0
Turun 55,0 51,8 -3,2
Lahden 86,5 79,5 -7,1
Kuopion 29,0 20,1 -8,9
Kotkan 87,4 77,1 -10,3
Mikkelin 52,9 42,1 -10,8
Kajaanin 61,1 48,5 -12,6
Jyväskylän 53,9 36,1 -17,9
Kouvolan 92,2 57,6 -34,6
Porvoon 98,1 0,0 0,0
Lohjan 79,9 0,0 0,0
Kokkolan 0,0 60,6 0,0
Yksityisen sektorin
osuus t&K –me-
noista korkein Sa-
lon, Rauman, Vaa-
san ja Porin seu-
duilla vuonna 2013
Yksityisen sektorin
osuus T&K-
menoista nousi
vain neljällä seu-
dulla 2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot
Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin tutkimus- ja
tuotekehitysmenot
29. Innovatiivisuus –teemaan liittyvät keskeiset
nostot
Absoluuttinen elinvoima
Korkea-asteen tutkinnon suoritta-
neiden osuus oli korkein Espoossa,
Helsingissä ja Oulussa. Samat kaupun-
git olivat myös kärjessä Tilasto-
keskuksen koko väestön koulutustasoa
mittaavan koulutustasomittarin perus-
teella vuonna 2012. Espoossa on 42,2
% yli 15-vuotiaista suorittanut korkea-
asteen tutkinnon. Kouvolassa alhaisin
osuus korkea-asteen tutkinnon
suorittaneita (23,1 %).
Koko väestön koulutustasoerot olivat
suuret vertailuanalyysin kaupunkien
välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorit-
taneiden osuus ja koulutustaso nousi-
vat kaikissa kaupungeissa vuosina
2005-2013, mutta lähtökohtaiset erot
pikemmin kasvoivat kuin lähentyivät.
Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
määrä asukasta kohden vaihteli
merkittävästi. T&K-menot olivat
asukasta kohti laskettuna korkeimmat
Salossa, Oulussa ja Tampereella. Esim.
Oulun t&K-menot olivat 10 kertaa
suuremmat kuin esim. Seinäjoella
Yksityisen sektorin osuus t&k-
menoista oli yli neljä viidesosaa t&k-
menoista Salon, Rauman, Vaasan
seuduilla ja Porin seuduilla. Joensuussa
ja Kuopiossa yksityisen sektorin osuus
jäi viidennekseen kaikista t&k -
menoista
Suhteellinen elinvoima
Korkea-asteen tutkinnon suorittanei-
den osuus nousi suhteellisesti eniten
Helsingissä, Tampereella ja Lappeen-
rannassa vuosina 2010 - 2012. Kasvu
oli hitainta, kuten olettaa saattaa,
niissä kaupungeissa, joissa ei ollut
omaa tiedekorkeakoulua ja/tai
ammatti-korkeakoulua tai erot olivat jo
lähtö-tilanteessa suuret.
Koko väestön koulutustaso nousi
suhteellisesti eniten Kokkolassa, Lah-
dessa ja Lappeenrannassa. Kou-
lutustason nousu oli maltillisinta
Espoossa ja Vantaalla.
Tutkimus- ja tuotekehitysmenot nou-
sivat suhteellisesti eniten asukasta
kohden laskettuna Seinäjoen, Rauman
ja Vaasan seuduilla vuosina 2005-2013.
Seinäjoen ja Rauman t&k –menot
kolminkertaistuivat ja Vaasan kaksin-
kertaistuivat vuosina 2005-2013. T&K –
menojen osuus väheni kuudella
seudulla vuosina 2005-2013.
Yksityisen sektorin osuus t&k –
menoista nousi ylivoimaisesti eniten
Seinä-joella vuosien 2005-2013
välisenä aikana. Yksityisen sektorin
osuus nousi lisäksi Vaasan, Porin ja
Salon seuduilla, mutta laski kaikilla
muilla seuduilla. Yksityisen sektorin
osuus heikkeni eniten Kouvolan ja
Jyväskylän seuduilla.
30.
31. Väestönlisäys vuosina 2005-2013
Väestönlisäys oli
suhteessa asu-
kaslukuun suu-
rinta Espoossa,
Oulussa ja Sei-
näjoella vuosina
2010-2013
Väestö lisääntyi
22 kaupungissa
ja väheni neljäs-
sä kaupungissa
vuosina 2005-
2013
Väestönlisäys oli
määrällisesti suu-
rinta Helsingissä,
Espoossa ja
Oulussa vuosina
2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot
Kaupunki Väestönlisäys
yhteensä abs.
2005-2013
Väestönlisäys
% per vuosi
keskimäärin
2005-2009
Väestönli-
säys % per
vuosi keski-
määrin
2010-2013
Muutos %-
yksikköä
2010-2013
/2005-2009
Turku 1379 0,2 0,8 0,6
Kuopio 1984 0,4 0,9 0,5
Rauma -682 -0,3 0,1 0,4
Joensuu 770 0,2 0,6 0,4
Helsinki 22163 0,8 1,2 0,4
Espoo 16638 1,4 1,6 0,2
Vaasa 2256 0,7 0,9 0,2
Lappeenranta 577 0,1 0,3 0,2
Tampere 8575 0,8 1 0,2
Oulu 11622 1,3 1,5 0,2
Pori 538 0,1 0,2 0,1
Mikkeli -309 -0,1 0 0,1
Lahti 2576 0,5 0,6 0,1
Kouvola -2038 -0,5 -0,4 0,1
Vantaa 11913 1,2 1,2 0
Kotka 35 0 0 0
Seinäjoki 3794 1,4 1,4 0
Kokkola 1593 0,7 0,6 -0,1
Kajaani -116 0 -0,2 -0,2
Jyväskylä 6703 1,1 0,9 -0,2
Rovaniemi 2378 0,8 0,6 -0,2
Hyvinkää 1763 0,8 0,5 -0,3
Hämeenlinna 2480 0,8 0,5 -0,3
Salo 1633 0,6 0,2 -0,4
Porvoo 1808 0,8 0,4 -0,4
Lohja 2084 0,9 0,4 -0,5
Muuttuja pitää sisällään kaikki väestönkehityksen osatekijät eli
luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja
siirtolaisuuden.
32. Taloudellinen huoltosuhde vuosina 2005-2012
Kaupunki Taloudellinen
huoltosuhde
keskimäärin
2005-2009
Taloudellinen
huoltosuhde
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs.
2010-2012 /
2005-2009
Muutos %
2010-2012/
2005-2009
Kuopio 1,37 1,33 0,04 2,9
Rovaniemi 1,43 1,39 0,04 2,8
Kajaani 1,54 1,5 0,04 2,6
Pori 1,47 1,46 0,01 0,7
Lappeenranta 1,4 1,4 0 0
Seinäjoki 1,21 1,21 0 0
Vaasa 1,2 1,2 0 0
Joensuu 1,51 1,51 0 0
Mikkeli 1,41 1,42 -0,01 -0,7
Kokkola 1,37 1,38 -0,01 -0,7
Jyväskylä 1,31 1,32 -0,01 -0,8
Hyvinkää 1,16 1,18 -0,02 -1,7
Helsinki 1 1,02 -0,02 -2
Hämeenlinna 1,3 1,33 -0,03 -2,3
Oulu 1,31 1,34 -0,03 -2,3
Lahti 1,38 1,42 -0,04 -2,9
Kouvola 1,44 1,49 -0,05 -3,5
Turku 1,25 1,3 -0,05 -4
Tampere 1,2 1,25 -0,05 -4,2
Espoo 0,97 1,02 -0,05 -5,2
Vantaa 0,96 1,01 -0,05 -5,2
Porvoo 1,11 1,17 -0,06 -5,4
Rauma 1,28 1,35 -0,07 -5,5
Lohja 1,16 1,23 -0,07 -6
Kotka 1,49 1,62 -0,13 -8,7
Salo 1,25 1,46 -0,21 -16,8
Taloudellinen
huoltosuhde oli
optimaalisin Van-
taalla, Espoossa
ja Helsingissä
vuosina 2010-
2012
Taloudellinen
huoltosuhde oli
epäedullisin Kot-
kassa, Joensuus-
sa ja Kajaanissa
vuosina 2010-
2012
Taloudellinen
huoltosuhde ko-
hentui Kuopios-
sa, Rovaniemellä,
Kajaanissa ja Po-
rissa vuosina
2010-2012
Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajaMuuttuja kuvaa kuinka monta ei-työllistä on yhtä työllistä kohden
33. Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2011 ja 2030
Kaupunki Väestöllinen
huoltosuhde
vuonna 2013
Väestöllinen
huoltosuhde
vuonna 2030
(ennuste)
Muutos abs.
2013-2030
Muutos %
2013-2030
Vaasa 52 59,4 7,4 14,2
Oulu 49,4 58,4 9 18,2
Helsinki 42,6 51,2 8,6 20,2
Espoo 48,4 58,3 9,9 20,5
Kokkola 61,1 74 12,9 21,1
Turku 47,8 58,2 10,4 21,8
Vantaa 47,4 57,8 10,4 21,9
Tampere 45,6 55,7 10,1 22,2
Seinäjoki 54,7 67,8 13,1 23,9
Pori 59,6 74,3 14,7 24,7
Kotka 60,2 75,9 15,7 26,1
Jyväskylä 47,4 60 12,6 26,5
Salo 62,8 80,1 17,3 27,5
Hämeenlinna 60 76,6 16,6 27,7
Lahti 55,4 71,7 16,3 29,4
Lohja 59,1 77,5 18,4 31,1
Lappeenranta 54,9 72,1 17,2 31,3
Porvoo 55,6 73,1 17,5 31,5
Rauma 59 77,8 18,8 31,9
Kuopio 50 66,4 16,4 32,8
Hyvinkää 53,7 71,5 17,8 33,1
Mikkeli 59 79,6 20,6 34,9
Kajaani 55,6 76,4 20,8 37,4
Rovaniemi 50,5 70 19,5 38,6
Kouvola 60,4 84,3 23,9 39,6
Joensuu 49,9 71,8 21,9 43,9
Väestöllisen
huoltosuhteen
muutos oli vä-
häisin Vaasassa,
Oulussa ja Es-
poossa vuosina
2013-2030
Väestöllinen
huoltosuhde oli
alhaisin Helsin-
gissä ja korkein
Salossa vuonna
2013
Väestöllinen
huoltosuhde on
ennusteen mu-
kaan alhaisin
Helsingissä ja
korkein Kouvo-
lassa vuonna
2030
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste
Muuttuja kuvaa kuinka monta 15-64-vuotiasta on yhtä alle 15-
vuotiasta tai yli 65-vuotiasta kohden
34. Vieraskielisten määrän kehitys vuosina 2005-2013
Kaupunki Vieraskielis-
ten osuus (%)
vuonna 2005
Vieraskielis-ten
osuus (%)
vuonna 2013
Vieraskielis-ten
muutos %
vuosina 2005-
2013
Rauma 1,1 3,1 181,8
Seinäjoki 0,8 2 150
Kotka 3,2 7,8 143,8
Kokkola 1,1 2,6 136,4
Hämeenlinna 1,6 3,7 131,3
Pori 1,1 2,4 118,2
Kouvola 1,7 3,6 111,7
Vantaa 6,3 13,2 109,5
Kuopio 1,5 3,1 106,7
Lohja 1,6 3,3 106,3
Espoo 6,2 12,3 98,4
Vaasa 3,7 7,2 94,6
Lappeenranta 3,1 5,9 90,3
Rovaniemi 1,5 2,8 86,7
Oulu 1,7 3,1 82,4
Joensuu 2,1 3,7 76,2
Hyvinkää 2,6 4,5 73,1
Tampere 3,7 6,3 70,3
Lahti 3,3 5,6 69,7
Helsinki 7,6 12,8 68,4
Jyväskylä 2,4 4 66,7
Mikkeli 1,8 3 66,7
Porvoo 3 4,9 63,3
Turku 5,6 9,1 62,5
Salo 3,3 5,3 60,6
Kajaani 1,9 3 57,9
Vieraskielisten
osuus kasvoi
suhteellisesti
eniten Raumalla,
Seinäjoella ja
Kotkassa vuosina
2005-2013
Vieraskielisten
osuus oli korkein
Vantaalla, Helsin-
gissä, Espoossa ja
Turussa vuonna
2013
Vieraskielisten
määrä kasvoi
112 000
henkilöllä 26
kaupungissa
vuosina 2005-
2013
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Muuttuja kuvaa vieraskielisten eli muiden kuin suomen-, ruotsin-
tai saamenkielisten osuutta alueen väestöstä
35. Vetovoima –teemaan liittyvät keskeiset
nostot
Absoluuttinen elinvoima
Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja
väheni vain neljässä kaupungissa. 26
kaupungin väestönlisäys oli yhteensä
102 000 henkilöä vuosina 2005-2013
eli keskimäärin 11300 henkilöä
vuodessa. Väestönlisäys oli
määrällisesti suurinta Helsingissä,
Espoossa ja Oulussa.
Taloudellinen huoltosuhde oli
optimaalisin pääkaupunkiseudun
kaupungeissa ja epäedullisin Joen-
suussa, Kotkassa ja Kajaanissa.
Pääkaupunkiseudun kaupungeissa oli
työllisten ja ei-työllisten suhdeluku 1,
kun se esimerkiksi Kotkassa oli 1,62.
Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin
Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla
vuonna 2013 sekä säilyy väestö-
ennusteen mukaan kilpailukykyi-
simpänä edelleen vuonna 2030.
Huoltosuhde oli epäedullisin Salossa
vuonna 2013 ja ennusteen mukaan
Kouvolassa vuonna 2030.
Vieraskielisten määrä lisääntyi 112 000
henkilöllä vertailukaupungeissa
vuosina 2005-2013. Vieraskielisten
osuus oli korkein pääkaupunkiseudun
kaupun-geissa ja Turussa sekä alhaisin
Seinä-joella vuonna 2013.
Vieraskielisten osuus oli korkein
Vantaalla vuonna 2013: Vantaalla oli
suhteessa asukaslukuun kuusi kertaa
enemmän vieraskielisiä kuin
Seinäjoella.
Suhteellinen elinvoima
Väestönlisäys oli suhteessa asukas-
lukuun nopeinta Espoossa, Oulussa
ja Seinäjoella vuosina 2010-2013.
Väestönlisäys ylitti 1 prosentin
kasvutason kuudessa kaupungissa
vuosina 2010-2013: Espoossa, Ou-
lussa, Seinäjoella, Vantaalla, Helsin-
gissä ja Tampereella. Vuosien 2010-
2012 kehitys oli ripeintä Turus-sa ja
Kuopiossa verrattuna vuosiin 2005-
2009
Taloudellinen huoltosuhde kohentui
vain Kuopiossa, Rovaniemellä, Kajaa-
nissa ja Porissa vuosina 2010-2012
verrattuna vuosiin 2005-2009. Talou-
dellinen huoltosuhde heikkeni kai-
kissa muissa kaupungeissa vuosina
2010-2012: tilanne heikkeni suhteel-
lisesti eniten Salossa, Kotkassa,
Lohjalla ja Raumalla.
Väestöllinen huoltosuhde heikkenee
kaikissa kaupungeissa ikärakenteen
muutoksen seurauksena vuosina
2013-2030. Väestöllisen huoltosuh-
teen muutos tulee olemaan väes-
töennusteen mukaan vähäisin Vaa-
sassa, Oulussa ja Helsingissä sekä
suurin Joensuussa, Kouvolassa ja
Rovaniemellä.
Vieraskielisten suhteellinen osuus
kasvoi eniten Raumalla, Seinäjoella
ja Kotkassa vuosien 2005-2013
välisenä aikana. Vieraskielisten osuus
kasvoi kaikissa kaupungeissa
keskimäärin 2 kertaiseksi vuosien
2005-2013 välillä
36.
37. Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus
(%) 25-64 –vuotiaasta väestöstä vuosina 2005-2012
Kaupunki Toimeentulo-
tukiasiakkaiden
osuus (%)
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
Toimeentulo-
tukiasiakkaiden
osuus (%)
keskimäärin
vuosina 2010-
2012
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Turku 2,6 2,3 -11,5
Kokkola 1,2 1,1 -8,3
Lappeenranta 2,6 2,5 -3,8
Vaasa 2,9 2,8 -3,4
Rauma 1,5 1,5 0
Seinäjoki 1,9 2 5,3
Kajaani 1,9 2 5,3
Mikkeli 1,7 1,8 5,9
Kouvola 1,5 1,6 6,7
Pori 1,4 1,5 7,1
Rovaniemi 2,3 2,5 8,7
Lohja 1,1 1,2 9,1
Hyvinkää 1,9 2,1 10,5
Joensuu 3,5 3,9 11,4
Tampere 2,6 2,9 11,5
Jyväskylä 2,5 2,8 12
Helsinki 2,9 3,4 17,2
Lahti 2,9 3,4 17,2
Kuopio 2,6 3,1 19,2
Oulu 1,3 1,6 23,1
Porvoo 1,3 1,6 23,1
Hämeenlinna 1,7 2,1 23,5
Vantaa 3,2 4 25
Espoo 1,6 2,1 31,3
Salo 1,2 1,6 33,3
Kotka 2,8 4,3 53,6
Toimeentulotuen
saajien osuus
laski suhteel-
lisesti eniten
Turussa vuosina
2010-2012
Toimeentulotuen
saajien osuus
kasvoi kolman-
neksella Kotkas-
sa, Salossa ja
Espoossa
Toimeentulotuen
saajien osuus oli
korkein Kotkassa
ja alhaisin Kok-
kolassa vuosina
2010-2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
Muuttuja kuvaa 25-64 –vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuutta
suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Toimeentulotuen pitkäaikais-
asiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden tuen tarve jatkuu
vuodesta toiseen. Indikaattori mittaa paremmin todellista köyhyyttä
kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä.
38. KELA:n sairastavuusindeksin muutokset vuosina
2005-2012 (koko maa=100)
Kaupunki KELA:n sairas-
tavuusindeksi
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
KELA:n sairas-
tavuusindeksi
keskimäärin
vuosina 2010-
2012
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Seinäjoki 100,6 97,9 -2,7
Vantaa 91,1 89 -2,3
Espoo 77,4 76,6 -1
Porvoo 89,1 88,2 -1
Joensuu 106,5 105,8 -0,7
Helsinki 90,3 89,7 -0,7
Lappeenranta 99 98,5 -0,5
Vaasa 92 91,5 -0,5
Kouvola 104,6 104,3 -0,3
Lohja 96,2 95,9 -0,3
Salo 96,5 96,4 -0,1
Hyvinkää 96,3 96,2 -0,1
Kuopio 114,4 114,4 0
Jyväskylä 99,4 99,7 0,3
Mikkeli 105,4 105,7 0,3
Turku 97,6 98,1 0,5
Kotka 109,3 109,8 0,5
Tampere 95,8 96,6 0,8
Oulu 107 107,9 0,8
Rauma 92,2 93 0,9
Hämeenlinna 94,9 95,9 1,1
Kajaani 111,5 113 1,3
Rovaniemi 104,8 106,2 1,3
Kokkola 99,3 100,8 1,5
Lahti 98,8 100,4 1,6
Pori 101,1 104,7 3,6
Sairastavuus-
indeksi laski
suhteellisesti
eniten Seinä-
joella ja Van-
taalla vuosina
2010-2012
Sairastavuus-
indeksi nousi
suhteellisesti
eniten Porissa,
Lahdessa ja Kok-
kolassa vuosina
2010-2012
Sairastavuusin-
deksi oli alhaisin
Espoossa ja kor-
kein Kuopiossa
vuosina 2010-
2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
Muuttuja kuvaa kuinka tervettä tai sairasta alueen väestö on suhtees-
sa koko maan keskiarvoon (100). Indeksi perustuu kolmeen vakioituun
muuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuu-
teen työikäisistä ja erityiskorvattavia lääkkeitä saavien osuuteen alu-
een väestöstä
39. Asuntokuntien tuloerojen kehitys vuosina 2005-
2013 (Gini –kerroin)
Kaupunki Gini –kerroin
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
Gini –kerroin
keskimäärin
vuosina 2010-
2012
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Helsinki 34,7 33,4 -3,7
Espoo 32,9 31,7 -3,6
Oulu 29 28,1 -3,1
Kotka 26,2 25,6 -2,3
Hyvinkää 26,6 26 -2,3
Kokkola 24,7 24,2 -2
Rovaniemi 26,4 26 -1,6
Rauma 26,9 26,5 -1,5
Kouvola 25,3 25 -1,2
Hämeenlinna 26 25,7 -1,2
Mikkeli 25,9 25,6 -1,2
Kajaani 25,5 25,2 -1,2
Kuopio 27,4 27,1 -1,1
Porvoo 27,1 26,8 -1,1
Vantaa 25,1 25 -0,4
Pori 26,4 26,3 -0,4
Salo 27,8 27,7 -0,4
Lahti 27,8 27,8 0
Tampere 29,7 29,8 0,3
Jyväskylä 27,2 27,3 0,4
Vaasa 27,3 27,7 1,5
Lappeenranta 25,8 26,2 1,6
Seinäjoki 25,7 26,1 1,6
Joensuu 27,9 28,4 1,8
Turku 30,1 30,7 2
Lohja 25,7 28,5 10,9
Asuntokuntien
tuloerot väheni-
vät suhteellisesti
eniten Hel-
singissä, Espoos-
sa ja Oulussa
vuosina 2010-
2012
Asuntokuntien
tuloerot kasvoi-
vat suhteellisesti
eniten Lohjalla
vuosina 2010-
2012
Asuntokuntien
tuloerot olivat
korkeimmat Hel-
singissä ja Es-
poossa sekä al-
haisimmat Kok-
kolassa vuosina
2010-2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
Muuttuja kuvaa asuntokuntien välisiä tuloeroja Gini –kertoimen
avulla, joka voi vaihdella 1-100 välillä: mitä alhaisempi kerroin on,
sitä tasaisempi tulonjako on asuntokuntien välillä.
40. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset
vuosina 2005-2012 (euroa per asukas)
Kaupunki* Sote –netto-
kustannukset
keskimäärin
2005-2009
Sote –netto-
kustannukset
keskimäärin
2010-2012
Muutos
abs. euroa
2010-2012
/2005-
2009
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Helsinki 3137 3472 335 10,7
Espoo 2630 2956 326 12,4
Vantaa 2710 3072 362 13,4
Porvoo 2668 3076 408 15,3
Turku 2885 3353 468 16,2
Tampere 2754 3226 472 17,1
Lahti 2703 3186 483 17,9
Oulu 2556 3023 467 18,3
Lappeenranta 2714 3215 501 18,5
Seinäjoki 2510 2989 479 19,1
Jyväskylä 2549 3046 497 19,5
Hyvinkää 2711 3246 535 19,7
Hämeenlinna 2804 3364 560 19,9
Mikkeli 2734 3285 551 20,1
Rovaniemi 2728 3304 576 21,1
Kuopio 2773 3387 614 22,1
Joensuu 2602 3180 578 22,2
Lohja 2653 3241 588 22,2
Salo 2763 3381 618 22,4
Kokkola 2703 3354 651 24,1
Vaasa 2888 3588 700 24,2
Kouvola 2717 3396 679 25
Pori 2574 3224 650 25,3
Rauma 2610 3280 670 25,7
Kotka 2883 3659 776 26,9
Sote –netto-
kustannukset
nousivat vähiten
pääkaupunki-
seudulla ja eni-
ten Kotkassa
vuosina 2010-
2012
Sote –
kustannukset
olivat alhaisim-
mat Espoossa ja
Seinäjoella sekä
korkeimmat Kot-
kassa ja Vaasassa
2010-2012
Sote –
kustannukset
kasvoivat kaikis-
sa kaupungeissa
326-776 euron
välillä asukasta
kohden 2005-
2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
* Kajaanin tiedot puuttuvat vertailukelvottomuuden vuoksiMuuttuja kuvaa sosiaali- ja terveystoimen yhteenlaskettuja
nettokustannuksia. Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan
oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden
ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset.
41. Sosiaalinen tasa-arvo –teemaan liittyvät
keskeiset nostot
Absoluuttinen elinvoima
Pitkäaikaisten 25-64 -vuotiaiden
toimeentulotukiasiakkaiden osuus suh-
teessa vastaavanikäiseen väestöön
kasvoi 22 kaupungissa ja väheni neljässä
kaupungissa vuosina 2010-2012 verrat-
tuna vuosiin 2005-2009. Toimeentulo-
tukiasiakkaiden osuus oli korkein Kot-
kassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Lah-
dessa sekä alhaisin Kokkolassa, Lohjassa,
Raumalla ja Porissa.
KELA:n sairastavuusindeksi oli alhaisin
Espoossa, Porvoossa ja Vantaalla sekä
korkein Kuopiossa, Kajaanissa ja
Kotkassa vuosina 2010-2012. Sairasta-
vuuserot olivat suuret kahden ääripään
välillä: Espoon indeksi oli vain 76,6 (koko
maa 100), kun se oli Kuopiossa 114,4
Asuntokuntien väliset tuloerot ovat
suurimmat Gini –kertoimen mukaan
Helsingissä, Espoossa ja Turussa sekä
tasaisimmat Kokkolassa, Kouvolassa ja
Vantaalla. Tuloerot tasoittuivat 18
kaupungissa vuosina 2010-2012
verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon.
Sosiaali- ja terveystoimen nettokus-
tannukset olivat alhaisimmat Espoossa,
Seinäjoella ja Oulussa sekä korkeimmat
Kotkassa, Vaasassa ja Helsingissä
vuosina 2010-2012. Sote –kustannukset
vaihtelivat 2956 (Espoo) ja 3659 (Kotka)
euron välillä asukasta kohden.
Suhteellinen elinvoima
Toimeentulotukiasiakkaiden osuus
väheni Turussa, Kokkolassa, Lap-
peenrannassa ja Vaasassa vuosina
2010-2012, mutta kaikissa muissa
kaupungeissa kasvoi verrattuna vuo-
siin 2005-2009. Toimeentulotuen
saajien osuus kasvoi kaksinker-taiseksi
Kotkassa ja noin kolman-neksella
Salossa ja Espoossa
KELA:n sairastavuusindeksi laski eniten
Seinäjoella, Vantaalla, Espoossa ja
Porvoossa vuosina 2010-2012 verrat-
tuna vuosiin 2005-2009. Sairasta-
vuusindeksi nousi eniten Porissa,
Lahdessa ja Kokkolassa.
Sairastavuusindeksi jäi koko maan
keskiarvon alle 15 kaupungissa.
Asuntokuntien väliset tuloerot
vähenivät suhteellisesti eniten
Helsingissä, Espoossa ja Oulussa
vuosina 2010-2012 aikaisempaan
kehitykseen verrattuna. Päinvastainen
tilanne oli Lohjalla.
Sote –kustannukset nousivat suhteel-
lisesti vähiten pääkaupunkiseudulla
vuosina 2010-2012. Kustannukset
nousivat suhteellisesti eniten
Kotkassa, Raumalla ja Porissa.
Kustannukset nousivat noin
viidenneksellä joka toisessa
kaupungissa vuosina 2010-2012
aikaisempaan kehitykseen verrattuna.
42.
43. Tulosten analyysi
① Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain suhteessa toisiinsa
absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan: jokainen kaupunki sai
muuttujakohtaisesti sijoituksen perusteella arvon 1-26. Kaikki muuttujat
olivat painottomia eli jokaista teemaa ja muuttujaa käsiteltiin
samanarvoisesti.
② Jokaisen muuttujan summapisteet (sijoitukset) laskettiin yhteen
absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Kaupunkien
summapisteiden minimi oli 20 pistettä (=kaupunki olisi saanut parhaimman
arvon jokaisessa muuttujassa) ja maksimi 520 pistettä (=kaupunki olisi
saanut heikoimman arvon jokaisessa muuttujassa).
③ Yhteenlasketut summapisteet jaettiin muuttujien määrällä (20), jonka
avulla saatiin sijoitusten keskiarvo muuttujakohtaisesti sekä absoluuttisen
ja suhteellisen elinvoiman mukaan.
④ Kaupungit jaettiin niiden absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman
sijoitusten keskiarvolla jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen
viidennekseen: paras viidennes, toiseksi paras viidennes, kolmanneksi
paras viidennes, neljänneksi paras viidennes ja viimeinen viidennes.
Ensimmäisessä viidenneksessä oli kuusi seutua ja muissa viidenneksissä
viisi seutua
⑤ Kaupungit jaettiin absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman
yhteispisteiden ja muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella
järjestykseen.
⑥ Elinvoima-analyysin tuloksia voi tarkastella a) muuttujakohtaisten
taulukoiden (20) avulla tai b) absoluuttisen sekä suhteellisen elinvoiman
yhteenvetotaulukoiden avulla
56. Tulkinnat absoluuttisen elinvoiman näkökulmasta
① Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen
elinvoiman näkökulmasta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla oli tavoitteena tunnistaa
kehitystä mittaavien muuttujien avulla rakenteeltaan vahvimmat ja kilpailukykyi-
simmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin
saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen
elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista
elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä.
② Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpaan viidennekseen kaupungeista kuuluivat
Espoo, Vantaa, Helsinki, Vaasa, Tampere ja Oulu. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat
sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan
viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja
Kouvola.
③ Absoluuttinen elinvoima perustuu historialliseen kehitykseen, alueellisen työnjaon
muodostumiseen ja sijaintiin, jonka ansiosta tietyt alueet ovat olleet vahvoja
vuosikymmenien ajan. Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvin viidennes kaupungeista ei
sisältänyt suuria yllätyksiä aikaisempien kilpailukykytutkimusten perusteella. Samat
kaupungit ja kaupunkiseudut olisivat kärjessä tai kärkijoukossa lähes millä tahansa
kehitystä kuvaavalla kilpailukykymuuttujalla. Hyvä tilanne perustuu pitkäaikaiseen
myönteiseen kehitykseen erityisesti aluetalouden, työpaikkakehityksen, osaamisen ja
vetovoiman osalta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla usein yksi myönteinen tekijä
vaikuttaa positiivisesti toiseen ja luo kumuloituvia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia.
Kärkiviidenneksen kaupunkien tunnuspiirteenä oli Vaasaa lukuun ottamatta se, että niillä
on ns. alkuetua puolellaan ja ne ovat saaneet vuosikymmeniä kilpailuetua olemalla
kansallinen asutus-, työpaikka- ja osaamiskeskittymä, sijainnin ansiosta ja olemalla
vetovoimainen asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintikohde. Porvoon, Lohjan ja
Hyvinkään kaltaiset pääkaupunkiseudun kaupunkien vaikutusalueella olevat kaupungit
saivat merkittävää etua sijainnistaan lähellä suuria keskuksia.
④ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden
saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Espoo ja Helsinki olivat
absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpia: Espoo oli parhaassa viidenneksessä
jokaisessa viidessä teemassa ja Helsinki neljässä teemassa lukuun ottamatta sosiaalista
tasa-arvoa. Vantaa, Vaasa, Tampere ja Porvoo olivat parhaassa viidenneksessä
kolmessa teemassa viidestä. Hyvinkää ja Seinäjoki kuuluivat parhaaseen viidennekseen
kahdessa teemassa. Kokkola, Oulu, Rauma, Turku ja Lappeenranta pääsivät parhaaseen
viidennekseen yhdessä teemassa. Sosiaalinen tasa-arvo –teemassa oli eniten hajontaa
elinvoimaltaan vahvimpien kaupunkien osalta: esimerkiksi pääkaupunkiseudun
kaupunkien osalta Espoo ja Vantaa kuuluivat sosiaalisen tasa-arvon osalta parhaaseen
viidennekseen, mutta Helsinki jäi heikoimpaan viidennekseen.
57. ⑤ Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen
elinvoiman näkökulmasta. Suhteellisen elinvoiman osalta oli tavoitteena tunnistaa
muutosdynamiikaltaan ”nosteessa olevat”, muutosherkimmät ja ketterimmät
kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman
aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen
elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista
elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä
aikavälillä.
⑤ Suhteellisen elinvoiman kohdalla analysoitiin kaupunkien muutos- ja kehitysdynamiikkaa
vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Suhteellisen elinvoiman kohdalla voi tapahtua
äkillisiä ja nopeita muutoksia ylös- ja alaspäin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.
Tavoitteena oli tunnistaa ”kovan” elinvoiman lisäksi eniten asemaansa kohentaneet tai
positiotaan menettäneet kaupungit. Suhteellisen elinvoiman vahvimman viidenneksen
muodostivat pohjalaiskaupungit (Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola), Lappeenranta, Kuopio ja
Helsinki. Pohjalaiskaupunkien ja Kuopion kehitysdynamiikka on ollut vahvaa 2010-luvun
vaihteen jälkeen. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suh-
teellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat
sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola.
⑥ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden
saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Suhteellisen elinvoiman osalta
vahvin kaupunki oli Seinäjoki, joka kuului ainoana kaupunkina jokaisen viiden teeman
osalta parhaaseen viidennekseen. Suhteellisen elinvoiman osalta hyvään tulokseen
pääsivät lisäksi Kuopio, Vaasa, Kokkola ja Helsinki, jotka ylsivät kolmessa teemassa
parhaaseen viidennekseen. Pori, Lappeenranta, Rovaniemi ja Kajaani pääsivät kahdessa
teemassa parhaaseen viidennekseen. Yhdessä teemassa parhaaseen viidennekseen
pääsivät Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä ja Oulu.
⑦ Kaupunkien ketteryys- tai kimmoisuuskyky vaihteli merkittävästi vuosien 2005-2013
välisenä aikana. Viime vuosien aikana eniten positiotaan suhteessa aikaisempaan
kehitykseen nostivat parhaimman viidenneksen (Seinäjoki, Vaasa, Kokkola, Lappeenranta,
Kuopio ja Helsinki) lisäksi muun muassa Pori ja Rovaniemi. Suhteellisen elinvoiman
osalta parhaiten menestyneet kaupungit ovat kyenneet parhaiten (=herkimmin)
reagoimaan talouden suhdannevaihteluihin tai häiriöihin. Metsä- ja ICT-teollisuuden
raju rakennemuutos ilmenee siinä, että Kouvolan ja Kotkan suhteellinen elinvoima laski ja
Salon romahti. Toisin sanoen Kouvolan, Kotkan ja Salon kaltaiset
rakennemuutospaikkakunnat eivät ole toistaiseksi kyenneet riittävästi joustamaan tai
toipumaan yhden toimialan rakennemuutosshokista. Kokkola ja Pori ovat taas
esimerkkejä alueista, jotka ovat kyenneet ”palautumaan”, uusiutumaan ja
monipuolistamaan toimialarakennettaan pitkän rakennemuutoksen seurauksena.
Tulkinnat suhteellisen elinvoiman näkökulmasta