Seutukuntien elinvoimaindeksissä analysoitiin koko maan 70 seutukunnan elinvoimaa kymmenen rakennemuuttujan avulla. Muuttujat liittyivät aluetalouteen, työllisyyteen, vetovoimaan, osaamiseen, taloudelliseen kantokykyyn ja tulokertymään. Seudut jaettiin muuttujien keskiarvon perusteella viiteen viidennekseen ja sijoitettiin peremmuusjärjestykseen arvopisteiden perusteella. Analyysin keskeisin tulos oli se, että elinvoimaisimmat seudut keskittyvät pääasiassa Helsinki-Vaasa -kasvukäytävän varrelle ja Lounais-Suomeen. Elinvoimaltaan seutujen parhaaseen viidennekseen kuuluivat Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaltaiset suuret kaupunkiseudut ja keskisuurista Vaasan, Hämeenlinnan, Kuopion ja Seinäjoen seudut. Lisäksi parhaaseen viidennekseen kuuluivat Porvoon, Riihimäen, Maarianhaminan, Pietarsaaren ja Rauman seudut
2. SISÄLTÖ
1. Analyysin tausta ja
toteuttaminen
2. Seutukuntien arvot
muuttujittain
3. Seutukuntien sijoitukset
viidenneksittäin muuttu-
jien keskiarvon mukaan ja
parhaan viidenneksen
seudut muuttujittain
4. Tulokset
4. MISTÄ PUHUTAAN KUN
PUHUTAAN ALUEEN
ELINVOIMASTA?
Hyvinvoinnista
Kasvusta
Kilpailukyvystä
Kannattavuudesta
Tuloksellisuudesta
Dynaamisuudesta
Energisyydestä
Ketteryydestä
Notkeudesta
Jne.
5. ANALYYSIN TAUSTA
Alueiden elinvoiman tai kilpailukyvyn yksiselitteinen mää-
rittely ei ole mahdollista, vaan kyse on kompleksisesta eli
moniulotteisesta käsitteestä.
Alueen elinvoimaa voidaan analysoida useasta eri nä-
kökulmasta tai keskittymällä vain yhteen näkökulmaan
kerrallaan.
Tämän analyysin tarkoitus oli yhdistää aluetalouteen,
työllisyyteen, vetovoimaan, tulo- ja veropohjaan ja osaa-
miseen liittyviä muuttujia (10) viimeisimmän saatavissa
olevan tilastovuoden poikkileikkaustilanteessa.
Analyysin lähtökohtana kolme keskeistä tekijää:
1. Kaikkien seutukuntien (70) elinvoimaan liittyvien
rakenneominaisuuksien vertailu samanaikaisesti
yhdistämällä eri teemaan liittyviä muuttujia (10)
2. Valita sellaisia muuttujia, jotka ovat luotettavia ja
vertailukelpoisia eri seutujen välillä (suhteellisia
muuttujia) sekä vertailtavissa suhteessa aikaisem-
paan kehitykseen että toistettavissa jatkossa
3. Hyödyntää viimeisiä käytettävissä olevia tilastoja
reaaliaikaisen kokonaiskuvan muodostamiseksi
6. ANALYYSIN KOHTEET JA
TOTEUTTAMINEN
Analyysin kohteena olivat 70 seutukuntaa
(toiminnallista aluetta) 1.1.2015 alueluokituksen
mukaisesti.
Analyysin aineisto kerättiin Tilastokeskuksen
tietokannoista
Jokainen seutu jaettiin muuttujittain viiteen viiden-
nekseen niiden saamien arvojen perusteella: jokai-
sessa viidenneksessä oli yhteensä 14 seutua (paras
viidennes, toiseksi paras viidennes jne. Viidennekset
ilmaistaan eri väreillä. Muuttujat olivat painottomia
eli samanarvoisia suhteessa toisiinsa
Jokaiselle seudulle laskettiin arvopisteet muuttujit-
tain siten, että parhaasta arvosta sai yhden pisteen
ja heikoimmasta 70 pistettä. Tämän jälkeen lasket-
tiin yhteen jokaisen seudun osalta 10 muuttujan
arvopisteet, jonka perusteella seutu sai sijoituksen
elin-voimaindeksissä sijalukujen 1-70 välillä.
7. ANALYYSIN MUUTTUJAT
Muuttuja Mitä mittaa
Bruttokansantuote euroa asukasta
kohden käyvin hinnoin (2013)
Seudun yhteenlaskettu palveluiden ja tuotannon määrä suhteessa seudun
väkilukuun
BTV-indeksi (2013) Seudun tuotannon, työllisyyden ja väestön määrän muutos verrattuna koko
maan vastaavaan kehitykseen. Laskennallinen tilastoluku, jolla voidaan
seurata alueen kehitys- ja muutosvauhtia suhteessa koko maan kehitykseen.
Koulutustasomittain (2014) Ilmaiseen seudun asukkaiden koulutustason, joka on mitattu laskemalla
perusasteen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräisen pituuden
henkilöä kohden
Työllisyysaste % (2014) Seudun 18-64-vuotiaiden työllisten osuus suhteessa vastaavanikäiseen
väestöön
Työttömyysaste % (2014) Seudun 15-74 työttömien osuus suhteessa vastaavanikäiseen työvoimaan
Mediaanitulot (2014) Seudun kaikkien tulonsaajien keskimmäisen tulonsaajan tulot vuodessa
Taloudellinen huoltosuhde (2014) Seudun työllisten määrä suhteessa ei-työllisten (työttömät ja työvoiman
ulkopuolella olevat) määrään
Kunnallis- ja yhteisöverotulot euroa
asukasta kohden (2014)
Kunnallis- ja yhteisöverojen yhteenlaskettu määrä keskimäärin seudun
asukasta kohden
Kokonaisnettomuutto promilleina tuhatta
asukasta kohden (2010-2014)
Seudun kuntien välisen nettomuuton ja nettomaahanmuuton määrä
suhteessa seudun väkilukuun (promillea 1000 asukasta kohden)
Tutkimus- ja tuotekehitysmenot euroa
asukasta kohden (2014)
Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä keskimäärin asukasta kohden
30. SEUTUKUNTIEN ELINVOIMAINDEKSI
VIIDENNESTEN KESKIARVON MUKAAN
Indeksi sisältää 10 alueen elinvoimaa kuvaavaa
rakenneindikaattoria.
Kaikki 70 seutua on jaettu viiteen viidennekseen 10
indikaattorin keskiarvon perusteella.
Indikaattorit ovat:
- BKT euroa asukasta kohden (2013)
- BTV-indeksi (2013)
- Koulutustasomittain (2014)
- Työllisyysaste % (2014)
- Työttömyysaste % (2014)
- Tulonsaajien mediaanitulot euroa per tulonsaaja
(2014)
- Taloudellinen huoltosuhde (2014)
- Kunnallis- ja yhteisöverotulot yhteensä euroa
asukasta kohden (2014)
- Kokonaisnettomuutto promillea (2010-2014)
- Tutkimus- ja tuotekehitysmenot euroa asukasta
kohden (2014)
31. SEUTUKUNTIEN ELINVOIMAINDEKSI
ARVOPISTEIDEN MUKAAN
Indeksi sisältää 10 alueen elinvoimaa kuvaavaa
rakenneindikaattoria.
Jokainen seutu on sijoitettu paremmuusjärjestykseen
laskemalla yhteen 10 indikaattorin arvopisteet:
jokainen seutu saa yhdestä muuttujasta 1-70 pistettä
(paras arvo = 1 piste ja heikoin arvo = 70 pistettä)
Indikaattorit ovat:
- BKT euroa asukasta kohden (2013)
- BTV-indeksi (2013)
- Koulutustasomittain (2014)
- Työllisyysaste % (2014)
- Työttömyysaste % (2014)
- Tulonsaajien mediaanitulot euroa per tulonsaaja
(2014)
- Taloudellinen huoltosuhde (2014)
- Kunnallis- ja yhteisöverotulot yhteensä euroa
asukasta kohden (2014)
- Kokonaisnettomuutto promillea (2010-2014)
- Tutkimus- ja tuotekehitysmenot euroa asukasta
kohden (2014)
Lähde: Tilastokeskuksen tietokannat;
Kartta: Timo Widbom 2016
Analyysi: Timo ja Rasmus Aro 2016
32. Tulokset
pähkinänkuoressa
I. Elinvoimaisimmat seudut keskittyvät pääasiassa Helsinki-Vaasa
–kasvukäytävän varrelle ja Lounais-Suomeen. Seutujen elin-
voiman osalta parhaaseen viidennekseen ylsivät suuret kau-
punkiseudut (Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun) ja osa
keskisuurista kaupunkiseuduista (Vaasan, Hämeenlinnan,
Kuopion ja Seinäjoen). Parhaaseen viidennekseen pääsivät
lisäksi Helsingin vaikutusalueelta Porvoon ja Riihimäen seudut.
Parhaaseen viidennekseen ylsivät em. lisäksi Maarianhaminan,
Pietarsaaren ja Rauman seudut.
II. Seutujen elinvoiman osalta toiseksi parhaaseen viidennekseen
pääsivät suurista ja keskisuurista kaupunkiseuduista Kokkolan,
Lappeenrannan, Rovaniemen, Jyväskylän ja Porin seudut.
Toiseksi parhaassa viidenneksessä oli em. lisäksi lähinnä Uuden-
maan, Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan
pienempiä kaupunkiseutuja
III. Suomen kasvukäytävän kuudesta seudusta viisi ylsi parhaim-
paan viidennekseen (Helsingin, Hämeenlinnan, Tampereen,
Riihimäen ja Seinäjoen) ja Etelä-Pirkanmaan seutu kolmanneksi
parhaaseen viidennekseen.
IV. Helsingin seutu sijoittui kaikissa muuttujissa parhaaseen
viidennekseen. Porvoon ja Vaasan seudut sijoittuivat yhdeksässä
muuttujassa kymmenestä parhaaseen viidennekseen
33. Tulokset
pähkinänkuoressa
V. Kolmen parhaan viidenneksen seudut sijoittuivat pääasiassa
Pori-Lappeenranta –linjan alapuolelle, Vaasan ja Oulun
väliselle Pohjanmaiden rannikkovyöhykkeelle ja Länsi- ja
Pohjois-Lapin alueille
VI. Kahden heikoimman viidenneksen seudut sijoittuivat
pääasiassa Itä-Lapin, Kainuun ja muun ns. Väli-Suomen
alueille. Eteläisimmät heikompien viidennesten seudut
olivat Salon seudun kaltaisen rakennemuutosalueen lisäksi
Joutsan seutu Keski-Suomessa, Pohjois-Satakunnan seutu
Satakunnassa sekä Luoteis- ja Ylä-Pirkanmaan seudut
Pirkanmaalla. Lisäksi joukossa oli kaksi
rakennemuutosseutua: Salon ja Varkauden seudut
VII. Heikoimmassa viidenneksessä oli lähinnä maakuntien
reuna-alueiden maaseutuvaltaisia seutuja. Torniolaakson
seutu sijoittui kaikissa kymmenessä muuttujissa
heikoimpaan viidennekseen ja Keski-Karjalan seutu
yhdeksässä muuttujassa kymmenestä